perjantai 11. syyskuuta 2015

Tää on nyt tässä.

Kun ei vain ehdi.
Tämän blogin tarina hiljenee nyt virallisesti, ja jatkan aktiivista lukijan roolia kaikissa muissa ihanissa blogeissa. Jutun aiheita olisi kovasti, mutta into laantuu, kun ei pääse / halua mennä aina heti koneen ääreen.
Ja ei, ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Ei uusia harrastuksia. Ei muutakaan ylimääräistä. Yksinkertaisesti varsinkin Tyttö tuntuu jo niin isolta, että on vain pakko fiilistellä enemmän tätä pikkulapsi-aikaa ihan fyysisesti. Jotenkin todellisuus tämänkin ajanjakson väliaikaisuudesta on iskenyt viime aikoina oikein urakalla tajuntaan. Joten nyt ulkoillaan, sylitellään ja tehdään yhdessä. Syödään äidin tekemää ruokaa. Siivotaan ja sisustetaan. Eletään ihan tavallista arkea ja ollaan läsnä kaikki mahdollinen aika.

Harmillista on, että monet kivat jutut jäävät nyt dokumentoimatta.. Mutta ehkä se tunne säilyy mielessä. Toivotaan niin.

Ehkä mieli muuttuu. Ehkä ei.
Tällä erää: heipä hei.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti