Äiti kaupungilla 1. - lastenvaatteet kiikarissa.

Harvoin, liian harvoin, tulee fiilisteltyä ihan omassa kotikaupungissa. Minulle tilaisuus ns. omaan aikaan ja kaupungilla pyörimiseen koitti vihdoin lauantaina. Olin varannut (taktisestiko?) kampaamo ajan keskelle päivää ja suunnittelin aamu- ja iltapäiviksi shoppailu- ja kiertelyreitit oikein kartan kanssa. Tietenkin aamulla lähteminen viivästyi, ja aikaa jäi ennakoitua vähemmän. Haaveilemani lounassalaatti sai siis jäädä välistä - nyyh - ja ostoksetkin tuli suoritettua melkoisina täsmäiskuina.

Aamupäivällä ensin menin suoraan Kamppiin ja aika monen muun tapaan Polarn O Pyretille kanta-asiakaskuponkeja käyttämään. Tyttö sai villasukat, Pikkuveli tarvitsemansa toppahousut ja Kavat-kengät.

Kengän kuva lainattu www.ellos.fi

Tämän jälkeen pikastoppi Benettonilla ja Marimekossa - ja niin oli aika käytetty. Ostettua sain ne, mitä hain ja vähän enemmänkin. Lisäksi löytyi kyllä monen monta ihanaa juttua, mistä haaveilla. Sekä Benettonin, että Marimekon lastenmallistot ovat tällä hetkellä tosi hyvät. Kannattaa käydä vilkaisemassa!

Kampaamo Folk Helsinki sijaitsee Albertinkadulla ihan Kampin lähellä, joten seuraavaksi sinne siis. Pari tuntinen kului mukavasti uuden kampaaja-tuttavuuden Anjan hoivissa. Kiva, että Folkissa on kolmaskin kampaaja, helpottaa vähän ajan saamista pikaisemmallakin varoitusajalla. Tätä kampaamoa ei voi kuin suositella, jos sattuu olemaan innostunut luonnollisesta hiuslookista.

Ja kampaamon jälkeen eteenpäin Punavuoren suuntaan. Yleensä minun tulee tilattua lastenvaatteita vain nettikaupoista. Lasten kanssa shoppailuretket rajoittuvat lähialueiden ostoskeskuksiin, joissa valitettavasti kaikkiin merkkeihin ei pääse tutustumaan. Monet jutut näyttävät kuvissa aivan erilaisilta, kuin mitä luonnossa ovat. Punavuorenpeikossa kävinkin katsastamassa Molon toppapukujen värit ihan livenä: olivathan ne paljon parempia kuin kuvissa! Taisi löytyä alehankintojen listalle toppapuku...

Kuva: Mini Rodini /  Punavuorenpeikko.fi

Samalla hipelöin Mini Rodinin syksyn kolmannen dropin Pierrot mekkoa. Tyttö haluaisi tuon mekon valokuvaukseen purppuran värisenä. Minua kuitenkin hieman epäilyttää kuvion "rauhattomuus" kuvausta ajatellen, ja lisäksi materiaali on talveksi tosi ohutta trikoota. Ehkä ei kuitenkaan yletä minun pakko saada- listalle. Ja tuon listan ulkopuolelle jääviä ostoksia yritän todella hillitä - vaatekaappien tyhjennystavoiteesta ollaan vielä kaukana. (Toisin sanottuna herään viime hetkellä ennen kuvausta, ja alan metsästämään tätä mekkoa, kun muutakaan ei ole tullut hankituksi. Arvaahan tämän..)

Kaupunkiretkeni päättyi lastenvaatteiden osalta Stockmannille. Stockmannilla oli sattumalta kaikki talven takit kanta-asiakastarjouksessa, joten tämä ratkaisi Pikkuveljen takkipohdinnan varsin sujuvasti. Pirteän oranssi Bogi lämmittää siis Pikkuveljeä mustien PoP:n housujen kera. Vain asusteita on enää hankkimatta, eli Pikkuveljen puolesta talvi saa tulla.

Punavuoren Peikon ja Stockmannin väliin jäävä sisustuskauppojen kierros saakin ihan oman postauksensa. Pysykää kuulolla!

Äiti, kerro mulle...

Tapahtui eräänä iltana yövalon jo sammuttua.

 - Äiti, kerro mulle, mitä on olemassa ja mitä ei oo olemassa.

 - No, rakas Tyttäreni, joulupukkia ei ole olemassa ja tontutkin ovat pelkkä kilttinä pysymisen kiristyskeino, eikä myöskään Ti-ti nallea ole oikeasti olemassa, eikä ...

                                         vai

 - Öö, niin ku. Mehän ollaan puhuttu niistä Disney Prinsessoista, että niitä ei ole olemassa kuin saduissa ja silti ne tavallaan ovat olemassa siellä Pariisin Disneyssä. Ja Ruotsin prinsessat ovat olemassa, mutta ne eivät ole samoja kuin satujen prinsessat. (Huokaus.)
 - Ja Helinä-keiju kirjassahan Liisi uskoi keijuihin ja näki niitä, mutta Liisin isä ei. (Mitä mä nyt noin sanoin?? Pakkohan tätä on jatkaa.)
 - Monesti juuri lapset uskoo johonkin ja aikuiset ei.. Silloinhan jotain voi olla olemassa lasten mielissä vaikkei aikuisten mielestä niitä olekaan. (Joo, kyllä tää läpi menee..)

Tähän niin tullaan palaamaan joku toinen ilta! Joka tapauksessa vastaus miellytti kaiketi tällä kertaa, sillä neito nukkui keskustelun jälkeen kokonaisen yön yksin, ehkä eka kertaa .. no en muista milloin viimeksi. Eli ainakaan painajaisia ei syntynyt.

Jännityksellä odotan jo kuitenkin joulua, sillä 4-vuotias alkaa olla siinä iässä, ettei hän varmastikaan itse keksi kyseenalaistaa vielä joulupukin todellisuutta, mutta varmasti rekisteröi ympäriltä kuulemansa jutut. Ja noita juttuja varmasti riittää, kun seurassa ovat 5-, 6-, ja 7- vuotiaat serkkupojat!

Onneksi tälle satumaailman ja todellisuuden rajapinnalle on jo ehditty vetää tuo prinsessa-esimerkki. Hyvin senkin selitys meni aikanaan läpi. Ja siitä huolimatta satujen prinsessat jaksavat kiinnostaa (vaikka eivät siis olekaan ihan oikeita). Disney ohelle saatiin vain laajennusta näkökulmaan, ja satukirjojen lisäksi olemme lukeneet juorulehtiä (= tytön lehtihyllystä valitsemia - Kyllä, hän oikeasti saattaa tulla esittämään naistenlehteä ostoskääryjen luo, jos kannessa on esimerkiksi Estelle-taaperon kuva).

Ja mitäs näissä kuvissa sitten askarrellaan? Vinkiksi sanottakoon, että joulu on jo ovella (onhan nyt jo syyskuu..) ja Lego-kuvastossa tuntuisi olevan juuri niitä oikeita pikkuleekoja. Itselle viisi toivetta, Pikkuveljelle kaksi.

Parina viime vuonna olemme askarrelleet (huomattavasti lähempänä joulua) vastaavat toivelistat lelukuvastojen annista. Joku rajoitus viime vuonna taisi toiveiden määrälle olla, ja tosiaan Tyttö hoitaa samalla myös Pikkuveljen listat - ainakin toistaiseksi. Lista on sitten toimitettu Stockalle joulupukin postilaatikkoon ja samalla on katsottu joulun näyteikkunat.

Nyt haasteena on, että saadaan tämä listan poikanen säilymään varsinaiseen sesonkiin saakka. Saadaan sitten nämä toiveet karsittua ja yhdistettyä muihin uudempiin (niitä, kun varmasti vielä tulee). Hyvää joulun odotusta vaan kaikille!

Pikkuveli ja iPad.

Yksi syy tämän blogin pitämiseen on omien tietotekniikkataitojeni ylläpito. Vastaan on tullut monta haastetta ja monta opiskeltavaa asiaa on vielä edessä, ja hyvä niin. Motivaatio tähän opiskeluun löytyy lapsista: miten erilaisessa maailmassa he kasvavat. Olen ihan oikeasti sitä ikäluokkaa, jolle ammattikorkeakouluopintojen alussa opetettiin, mistä tietokone avataan ja taululle piirtämällä yritettiin hahmottaa, mikä ihme se internetti oikein on. Eihän siitä nyt niin kauan ole... ?
Kyllä näistä saa monta naurua aikaiseksi, kunhan lapset vähän kasvavat ja ymmärtävät, miten aika on muuttunut.

Kosketusnäyttöpuhelin ja tabletit ovat kuitenkin arkipäivää nykyään. Ja molempia saa meidän taaperot käyttää halutessaan. Toistaiseksi ei ole tarvinnut pohtia tietokoneen peliaikarajoituksia tms. sillä Tyttö on ainakin niin fyysinen tapaus, ettei hän jaksa istua paikoillaan ja keskittyä pelaamiseen tai edes tv:n katseluun pitkiä aikoja kerrallaan. Saa nähdä, miten myöhemmin.
Sen sijaan riita siitä, kumpi saa milloinkin pelata, saadaan kyllä jo aikaiseksi. Toisen lelu on tietenkin se paras lelu..

Mitä sitten yksi-vuotias pelaa? Ja KYLLÄ: yksi-vuotias todellakin osaa jo "pelata". (Tämä peli taitaa ollakin ainoa, jossa äitikin vielä pärjää.) Painetaan eläimen tai ajoneuvon kuvaketta ja kuunnellaan sekä katsellaan aitoa eläintä/ajoneuvoa piirretyn kuvakkeen sijaan. Ehkä tätä voisi luonnehtia interaktiiviseksi katselukirjaksi: ääniefekti tulee vain suoraan, ettei tarvitse itse imitoida "lehmä sanoo ammuu" - tyyppisesti.
Sound Touch Lite on ladattavissa osittain ihan ilmaiseksi. Pikkuveli on ainakin ihan hurmoksessa tästä ja hivuttautuu usein mamman viereen iPadin kanssa sanaton viesti kasvoillaan "Äiti, eikös vähän pelattaisi?". Tosin hurmoksellista on myös ihan pelkkä iPadin kantaminen...

Kerrotaan Tytön pelisuosikeista toisen kerran. Nyt ulos aurinkoon!

Hilloa ja hilpeyttä.

Omenat ovat odottaneet terassilla käsittelyä jo tovin. On vain ollut liian upeita ilmoja hillojen keittelyyn tuhlattaviksi.. No, pilvisen sunnuntain kunniaksi sain vihdoinkin ensimmäsen satsin omenia käsittelyyn.

Testasin  Dansukkerin ohjetta, jossa omenoiden sekaan laitetaan myös puolukoita. Ohjeessa mainitun omenalajikkeen sijaan käytössä oli hieman happamampi versio, joten fiksuna tyttönä ajattelin lisätä hieman sokerin määrää kompensoimaan tätä hapokkuutta. Eipä olisi kannattanut! Hillosta tuli todella makeaa ja marmeladimaisen kovaa. Eihän se pahaa ole, mutta saimme siis marmeladia, emme hilloa. Lettukestit vaihtukoon skonsseihin.

Skonssikesteille ilmoittautuu myös Tyttö a.k.a Haisuli. Kuva on otettu Malmitalon Hilloa ja hilpeyttä tapahtumassa 14.9. sunnuntaina. Muumi-teeman mukaisesti Malmin kirjastossa sai pukeutua rooliasuihin ja katsella nukketeatteria. Lisäksi oli tarjolla leivontaa, askartelua, elokuvia ja konsertti. Kaikki ilmaista jälleen kerran.
Kannattaa todella katsastaa Malmitalon tarjonta: tapahtumat ovat olleet kyllä todella mukavia!

Tuiki tärkeää asiaa topasta.

Pikkuveljelle on jemmassa kevään alesta hankittut Pop:n toppahaalarit. Koko on 92 cm, eli aika reilu puku. Ensisovituksella sainkin kylmänhien pintaan, kun haalarit näyttivät aivan järkyttävän suurilta. (Okei, sain tuolloin vain lahkeet puetuksi, poikanen ei halunnut missään tapauksessa laittaa käsiään haalarin sisälle..)
Meinasin naputella puvun suoraan Huuto.net:iin, mutta onneksi saimme toisen sovituksen järjestettyä ja ilmenikin, että puku on reilu, mutta ihan käytettävän kokoinen. Ja onhan tässä kasvukuukausia vielä jäljellä ennen toppakelejä - toivottavasti ainakin.

Etsinnässä onkin haalareiden seuraksi takki + housut -setti. Housut tulee olemaan melko varmasti nuo Pop:n mustat (alla kuvassa). Mutta takki pohdinta on vielä kesken. Tykkään tuosta Pop:n takista, mutta se taitaa olla sporttisena mallina liian samanlainen puvun kanssa. Ehkä joku parkamallinen takki olisi tässä tapauksessa kivempi. Tuota Bogin oranssia olen käynyt jo hypistelemässä, ja se on kyllä ihana! Lisäksi Bogi olisi hinnaltaan edullinen. Ehkä ominaisuudet eivät ole ns. merkkitakkien kanssa samaa luokkaa, mutta haalarin ohella käytettävänä takilta ei niin paljon vaaditakaan.

Kuvat lainattu: 1 ja 5 Polarn O. Pyret; 2 Reima; 3 Lilla Company; 4 Stockmann

Joku näistä, vai ihan jotain muuta??? Täytyisi päästä vähän kaupungille hypistelemään. Ja haalarikin kaipaisi punaisia asusteita (mustat haalarit punaisilla vetoketjuilla siis).

Nyt, kun vain olisi kristallipallo, ja näkisi milloin talvikamoja oikeasti tarvitaan. Kannattaako hankkia jo nyt, kun alekoodeja on jaossa pienillä prosenteilla (15 - 20%)? Vai odottelisiko parempia prosentteja? Suuria kysymyksiä..

Tytön huone.

Vihdoinkin Tytön huone alkaa olla kuosissaan. Entisessä huoneessa ollut Muuramen lipasto siirtyi meidän makuuhoneeseen ja Tytölle ostettiin Ikean STUVA-lipasto. Noihin laatikoihin uppoaa todella paljon tavaraa, ja lipaston päällä on hyvä leikkitaso Sylvanian perheelle. Toimiva kaluste siis!

Ja vaihtuvan taidenäyttelyn voi laittaa esille Ikean tauluhyllyille. Kovasti on siis Ikea-painotteinen muutos:). 

Hyllyillä on tällä hetkellä esillä taannoisen perunapainanta-session tuotokset ja HDW:ssa askarreltu teos. Ylähyllyllä on myös toinen HDW:n Little Marketista tehdyistä ostoksista, eli Lilla Company:ssä myytävä pikkuBO:n juliste Tiputorni pinkkinä. 

PikkuBO:n julisteissa seikkailevat linnut, karhut, perhoset ja skeittava panda. Ihania ja iloisia printtejä!  Julisteet on printattu paksummalle kartongille, joten ne olisi helppo kiinnittää seinälle myös ihan teipilläkin: kehyksiä ei siis välttämättä tarvita. 

Tiputornin kaveriksi olisi ollut tarjolla myös Tipuaakkoset juliste A3 kokoisena. Toinen tipukuva jäi kuitenkin hankkimatta, sillä kotona odotti Tukholman Lagerhausista jo keväällä ostettu aakkos-juliste. Vihdoin saatiin sekin seinälle!

Tytöllä on sänkynä Unipuun pikkuparvi. Hän siirtyi tähän suoraan häkkisängystä, eli varsinaista lastensänkyä meillä ei koskaan ole ollut. Pikkuparven tarkoituksena oli, että sitä voidaan käyttää ns. kerrossänkynäkin lattialla olevan patjan kanssa ja saamme samalla varavuoteen ihan täysimittaisena. Patja on kuitenkin jäänyt molempiin kerroksiin ihan pysyvästi, ja Tyttö haluaakin nukkua "pesässään" useammin kuin yläsängyssä. 

Kuten kuvasta näkyy, sängystä on nyt poistettu tikkaat Pikkuveljen kiipeilyinnostuksen vuoksi. Kulkureittinä on irtoportaat, joista ainakaan toistaiseksi pikkumies ei jaksa punnertaa ylös sänkyyn asti huomaamatta. 

Matoksi valikoitui Askon Tornio-puuvillamatto. Sitä näkee yleensä raidallisena versiona, mutta tässä meidän matossa kaksivärisyys on toteuttu maton eripuolilla. Eli nyt päällä oleva puoli on tummanharmaa ja alta löytyy vaaleanharmaa puoli. Raidallinen matto olisi voinut olla liikaa ruudullisen seinän parina. 

Matto on ihanan pehmeä. Saa nähdä, miten leikatut reunat pysyvät siistinä pidemmässä käytössä. 

Pellavaa petiin.

Sattumalta huomasin viikonlopulla Kodin 1:n hienon tarjouksen petivaatteisiin: pussilakanat -40% ja tyynyliinat ja lakanat -50%. Tarkoituksenahan oli hankkia Tytön uusittuun huoneeseen uudet lakanat, mutta kuinkas kävikään..
Mukaan tarttuikin pellavaiset petivaatteet ihan aikuisten käyttöön. Kiireessä nappasin valkoiset pussilakanat ja tyynyliinat matkaan, ja ei kun kotona koneeseen. Vasta pyykin ripustusvaiheessa huomasin, että tyynyliinat vaikuttavat epäilyttävän suurilta. Just joo, tämä mamma oli sitten ostanut 60x80 kokoiset tyynyliinat tavallisten sijaan! Hah.

Siinä se säästö sitten menikin, kun tietenkin riensin ostamaan oikean kokoiset liinat ja uudet tyynyt (jotka muuten ovat myös Plussa-korttitarjouksessa) noihin suurempiin liinoihin.

Huom! Tuo tarjous on voimassa vain Kodin 1:n nettikaupassa tai netin kautta saadulla koodilla. Koodin voi tulostaa myös myymäläkoodiksi tai lähettää tekstiviestinä omaan puhelimeen. Myymälästä ilman näitä saatava alennus on -20%. Tarkkana siis!!!

Kirjoittelen käyttökokemuksista, kunhan niitä kertyy. Nyt takaisin pyykkivuoren kimppuun.

Tytön topat, vol 1.

Vaikka viime talvena toppavaatteiden tarpeellisuus oli kyseenalaista, ja suurimman osan talvikaudesta Tyttö kulki PoPin fleeceevuorillisessa kuorihaalarissaan, ei se estänyt hamstraamasta alesta toppaa täksi talveksi.. Voihan nyt tulla kylmä ja oikein luntakin - voihan?

Sen verran enemmän (?) järkeä tämän talven hankinnoissa pitäisi olla, että en ihan yhtä vaaleaa ja paksua haalaria enää Tytölle hanki. Viime vuoden ykköstoppa oli Mini A Turen Wanni. Erittäin lämmin ja nätti puku, mutta ei sopinut meille. Haalaria käytettiinkin muutamia kertoja pääasiassa maalla, Helsingissä oli liian märkää ja likaista roosalle puvulle. 

Mitä sitten tuli hamstrattua?

Molon rabbit-kuosinen Polaris odottaa kaapissa. Tämä oli tytön oma valinta (ei varsinaisesti yllätä) ja minustakin tämä on tosi kiva puku. Saa nähdä, miten kangas kestää käyttöä, kun siinä on kaiketi ollut enemmän ongelmia kuin yksivärisissä haalareissa. 

Viime päiviin saakka jännitin, josko tämän vuoden Polariksen kuosi miellyttäisi edellisvuotista enemmän. Mutta ainakaan pressikuvien perusteella katumusta ei vielä ole tullut.

"Äiti, näinkin voi tehdä!". Pikkuveli on tietenkin mukana menossa. 

Puku näyttää sopivalta. Toivottavasti ei enää nähdä mitään mega-kasvuspurttia ennen talvea: ei tuossa liikaa ole kasvunvaraa. Ainakin käyttäjä on kovasti onnellinen asustaan.

Pupu Polarikseen käy tosi monet asusteet rauhallisista valkoisista värikkäisiin pinkkeihin ja turkooseihin. Mustia rukkasia meillä onkin jemmassa, mutta hattu/hatut pitää vielä löytää. Viime vuonna ei ostettu hattuja, käytössä oli toissa vuoden asusteet. Ne ovat nyt auttamatta jääneet pieniksi..   Haaveissa on yksi valkoinen hattu pinkeillä yksityiskohdilla ja toinen kokonaan pinkki. Katsotaan, josko mieleiset löytyvät.

Kengiksi leudommille keleille tilasin nämä Crocsit. Lämpöisemmät kengät vielä puuttuvat.

Puvun lisäksi talvea odottaa kaksi Reiman toppatakkia. Niitä käytettiinkin jo keväällä muutamien viikkojen ajan. Toppahousut ovat varmasti jääneet lyhyeksi, joten ostoslistalla olisivat uudet. Sovitellaan näitä toisen kerran.

Helsinki Design Week lasten viikonloppu

Upean auringon paisteen saattelemina piipahdimme aamupäivällä Teurastamolla HDW:n lasten tapahtumassa. Viime viikkoinen ns. aikuisempi tapahtuma jäi mökkeilyn vuoksi väliin, mutta tässä siis korvausta sille ja vähän enemmänkin.
Teurastamon miljöö sopi mainiosti juuri tälle tapahtumalle. Väkeä oli mukavasti liikkeellä, mutta ei kuitenkaan ollut aivan kauheaa ruuhkaa ainakaan noin heti aamupäivästä.
Tyttö rakensi Legoilla, askarteli ja askarteli lisää; Pikkuveli nukkui ja ihmetteli; Isä jutteli tuttujen kanssa ja minä kiertelin Little Marketin myyntipisteet ja jotain ostinkin. Niistä myöhemmin lisää.

Piti tulla pöytä, tuli pelkkä pöytälevy - koristeellinen sellainen.

Liisa Ihmemaassa kattaustyöpajan anti esitellään, kun saadaan oikeasti pöytä katetuksi. Oli todella kiva, kun molemmissa askartelutyöpajoissa oli oikeasti hieno valikoima materiaaleja, saksia,  leikkureita ja reijittimiä.

Ja onhan se kaunista, kun kaikki Legot ovat valkoisia. Lego-arkkitehtuurityöpajan rakennelmat pääsivät valmistuttuaan esillekin, mutta valitettavasti tohinan keskellä näistä ei tullut otetuksi yhtään kuvaa.

Muotinäytös ei reissun juniori-väkeä (ehkä pienen ruuhkan ja alkavan nälän vuoksi) kiinnostanut ja siirryimme ennen sen alkua jo seuraavalle etapille.

Teurastamolla olisi saanut myös vatsat täyteen, mutta meillä oli treffit Herttoniemen rannan Nepalilaisessa ravintolassa. Hyvää ruokaa ja loistava palvelu: sopii hyvin lapsiperheille! 

Jos ei kyseinen keittiö ole tuttu, niin ainakin Kukhura Korma maistuu koko perheelle. 

Vinkki: toinen hyvä nepalilainen löytyy Malmilta. Ravintola Makalun take away on meidän perheen pelastus.

Perunaa ja maalia.

Tykkään kovasti askarrella ja Tytön kanssa kaikenlaisia pikkuprojekteja olemmekin puuhastelleet aikaisemmin paljonkin. Askartelu on vain jäänyt Pikkuveljen synnyttyä vähemmälle. Varsinkin nyt, kun Pikkuveli nukkuu vain yhdet lyhyemmät päiväunet, kahdenkeskinen askarteluaika on kortilla. Eipä tähän ole muuta ratkaisua kuin ottaa Pikkuveli mukaan puuhasteluun..

Tavoiteena oli painaa perunaan vuoltuja pupun ja sydämen kuvia. Lopputulos oli  - hmm - vähintäänkin värikäs. Kuten näkyy, meillä taiteillaan kylpyhuoneessa ennen kylpyä - ja syystäkin :).

Tarkkasilmäinen huomaa, että meidän sydämestä puuttuu palanen. Pikkuveli ei voinut vastustaa perunoita ja pienet hampaat iskivät leimasimiinkin (vaikka hänellä oli siis omakin ns. syöntiperuna). Ja hienoltahan kuvat näyttävät raameissaan! Kunpa saataisiin vielä Tytölle huoneeseen se hylly, niin nämäkin kuvat pääsisivät paremmin esille. 

Voihan flunssa: tilaisuus on aina mahdollisuus.

Vähän ennen flunssaputken alkamista aloitin pakurikääpää ja muita herkkuja sisältävän teen nauttimisen. Liike51:n ihana omistaja markkinoi tätä luonnon omana antioksidanttipommina. Hyvää se ainakin on. Teetäni on lisäksi maustanut mökkinaapureiden oman tuotannon hunaja.
Bonuksena olen nappaillut valkosipulikapseleita saman ajan. Ehkä on vain kuvittelua, mutta flunssasta ja univajeesta huolimatta olen jaksanut ihan melko normaalisti (lue: normaalin väsyneesti).

Lisäksi Pikkuveli on päättänyt vihdoin lisätä hammaskalustonsa vahvuutta. Yöheräilyt on meille muutenkin ihan normijuttu, mutta nyt on saatu vähän volyymia lisää näihin itkuihin.

Kaikesta huolimatta blogissa on (taas) tapahtunut uudistusta: otsikko on vihdoin keskellä ja hieman muokattuna. " Tilaisuus on aina mahdollisuus" on kuin suoraan Matti Nykäsen suusta, mutta ei: se lukee Tertinkartanon teessä! Nostaa ainakin hymyn huulille.. Sopii kuitenkin tähän kuin nakutettu. Flunssan uuvuttaman Pikkuveljen aamu-unet antavat tilaisuuden oppia uutta ja mahdollisuuden käyttää sitä heti!

Pikkuveljen huone.

Pikkuveli sai vihdoin oman pikkuhuoneen. Huone on vielä kesken: taulut ja mahdolliset verhot puuttuvat. Joka tapauksessa tällä hetkellä hän fiilistelee ritariteemalla huoneessaan. Teltta määrittelee nyt värimaailmankin, eli valkoisen ja harmaan sekaan saadaan pilkahdus punaista. Sinänsä ok juttu, koska Tytöltä jäi muutoksessa tuohon huoneeseen punainen viirinauha ja punainen valaisin (jotka tietenkään eivät näy näissä kuvissa..). 

Tarkoitus oli laittaa tuohon huoneeseen harmaa Lack-pöytä ja lasten tuolit, mutta jostain syystä (?) Ikeasta mukaan tarttunut teltta vie ainakin toistaiseksi kaiken tilan. Pöytä odottaa vuoroaan nyt vanhempien makuuhuoneessa. Keittiöleikit ovat kyllä Pikkuveljen suosiossa, joten olisi kiva, jos pöytäkin mahtuisi - vaan ei mahdu. Pari lisäneliötä tilaukseen, kiitos!

Telttaan mennään aina suorana kävellen - teltta taipuu, Pikkuveljen niskat ei.

Teltan lisäksi uutta huoneessa on matto. Se löytyi Tytön huoneen maton kanssa samalla reissulla.  Karkkipurkki blogin vinkistä Tytölle löydettiin matto Askosta. (Siitä lisää myöhemmin.) 

Ja Pikkuveljelle saimme tosi edullisen maton Askon alakerrassa sijaitsevasta Sotkasta. Onhan nuo tähdet jo paljon nähty juttu, mutta toimivat nyt tässä tarkoituksessa mielestäni kivasti. Matto on lisäksi aika paksu, eli pehmentää pikkumiehen kupsahduksia kivasti, olematta kuitenkaan liian pehmeä, jotta siinä olisi hankala liikkua tai leikkiä.

Tää ritari tykkää eniten koruista. On se kaulaan laittaminen hankalaa..

Syksyn satoa.

Viikonlopulla käytiin maalla sadonkorjuussa. Mökin pihassa on viisi omenapuuta, jotka ovat edellisinä syksyinä tuottaneet 7 omenaa - yhteensä siis! Tänä vuonna voidaankin jo puhua huippusadosta, sillä omppuilla päästään herkuttelemaan useampaan otteeseen. Syöntiomenoiksi kelpaavia kerättiin toistakymmentä kappaletta (en tiedä tuon punertavan omenen lajiketta, hieman kaneliomenaa suurempi kokoinen ja kiinteämpi). Ja soseisiin sopivaa Antonovkaa on reilu pussillinen. Jee!
Omenapuiden leikkuuseen saimme ammattilaisen opastusta keväällä. Leikkuusta oli näköjään apua heti samana vuonna. Minkähänlaiseksi sato kasvaa, kun hoitoa jatketaan systemaattisesti seuraavina vuosina? En malta odottaa: omenat ovat vain niin hyviä!

Pikkuveli nauttii kaikista marjoista ja hedelmistä vähän liikaakin. Kotipihan luumuista saadaan oikein riita aikaisiksi, kun syöntiä pitää vähän rajoittaa. Pikkumies ei vielä erota pilaantunutta hedelmää hyvästä ja yritää salaa käydä nappaamassa maasta milloin minkäkinlaisen herkun. 

Taitaa Pikkuveljestä tulla myös äidille seuramies marjanpoimintaan, sen verran innokkaasti hän naposteli puolukoita metsäretkellä. Tytön kanssa olen yrittänyt samaa useasti, mutta hän ei jaksa olla paikoillaan tarpeeksi pitkään, jotta pääsisi herkuttelemaan saaliillaan. 

Josko huomenna leivottaisiin marjapiirakkaa! Tänään on kiireinen päivä kirppistelyjen ja Tytön uuden harrastuksen kanssa. Hauskaa alkavaa viikkoa!

Korkeasaaressa.

Sunnuntaina oli aurinkoista, mutta ei liian kuuma - päättelimme, että keli olisi kohdillaan retkelle Korkeasaareen.  Ja oikeassa olimme: näimme monia eläimiä ihan lähietäisyydeltä. Onnistunut retkipäivä siis!
Monesti Korkeasaaren reissuilla eläinten näkeminen on ollut vähintäänkin haasteellista. Liian kuumalla eläimet lymyävät varjoissa - ymmärrettävästi - ja sateella ainakin pleksilasien läpi näkeminen on miltei mahdotonta. 

Eväshetki auringossa.

Kohottavaa ajanvietettä työväestölle - näin perusteltiin eläinpuiston avaamista Korkeasaareen 125 vuotta sitten (Yle Aamu, 1.9.14). Nyt pääsi Pikkuvelikin ensi kertaa valistumaan ja ylentymään eläinten parissa. Hänelle kaikki nelijalkaiset, koiria ja kissoja lukuunottamatta, ovat hevosia "Iiiaaa, iiaaa". Eipä paljon parempi ole tämän mammankaan eläinten tuntemus. Poikaparkaa on kuskattava Korkeasaareen vielä moneen kertaan, jottei eläinoppi jää täysin minun hataran pääni varaan. 

Ti ti nukkuu..

Tyttöä ei niin paljon eläimet kiinnosta. Tärkeintä on liikunnan ja leikin riemu. Onneksi niitäkin oli tarjolla ihan riittämiin. Juosta piti posket punaisina - flunssasta viis!