Tää on nyt tässä.

Kun ei vain ehdi.
Tämän blogin tarina hiljenee nyt virallisesti, ja jatkan aktiivista lukijan roolia kaikissa muissa ihanissa blogeissa. Jutun aiheita olisi kovasti, mutta into laantuu, kun ei pääse / halua mennä aina heti koneen ääreen.
Ja ei, ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Ei uusia harrastuksia. Ei muutakaan ylimääräistä. Yksinkertaisesti varsinkin Tyttö tuntuu jo niin isolta, että on vain pakko fiilistellä enemmän tätä pikkulapsi-aikaa ihan fyysisesti. Jotenkin todellisuus tämänkin ajanjakson väliaikaisuudesta on iskenyt viime aikoina oikein urakalla tajuntaan. Joten nyt ulkoillaan, sylitellään ja tehdään yhdessä. Syödään äidin tekemää ruokaa. Siivotaan ja sisustetaan. Eletään ihan tavallista arkea ja ollaan läsnä kaikki mahdollinen aika.

Harmillista on, että monet kivat jutut jäävät nyt dokumentoimatta.. Mutta ehkä se tunne säilyy mielessä. Toivotaan niin.

Ehkä mieli muuttuu. Ehkä ei.
Tällä erää: heipä hei.

Inkkarit retkeilee - syksyn lastenmuotia.

Inkkarit, tiipiit ja sulat ovat vallanneet lastenvaatteet syksyn tullessa. Toinen toistaan ihanaisempia printtejä koristaa muun muassa Lindexin (kuvassa turkoosi ja keltainen poikien pusero sekä tyttöjen inkkaripusero), Zaran (kuvassa ylinnä reunoilla), Bobo Chosesin (alin oikealla) ja Nextin (alin vasemmalla) mallistoja vain muutamia mainitakseni.

Erityisesti Lindexin poikien mallisto ilahdutti: harvoin pojille on tarjolla noin paljon ihania printtejä. Siis sellaisia söpöjä, mutta kuitenkin poikamaisia. Harmittaa oikein, että periaatteessa mitään tarvetta ei ole hankkia Pikkuveljelle uusia sisävaatteita. Tosin Pikkuveli tuossa vieressä kommentoi, että hän tarvitseeee leijonapaidan. Tarkoittanee tuota ylintä Lindexin paitaa. Se on kyllä minustakin lähes vastustamattoman ihana!

Jos nyt ei tule mitään inkkari-teemaan sopivaa asua hankittua, niin voisi varmaan askarrella vaikka sulkapäähineet. Ja sitten metsään seikkailemaan!
Siinäpä onkin ohjelmaa ensi viikonlopuksi pienille mökkivieraille.

Ja me juostiin - kiitos Minimarathon.

Niin se lauantai valkeni ja kisapäivä koitti. En tiedä jännittikö lähtö äitiäkin, kun ennen viittä jo heräsin. Mutta ainakin Tyttö oli jännityksestä kiukkuinen ja tuskainen koko aamupäivän. Ehkä siinä oli vähän alkavaa flunssaisuutta mukana, ja ainakin kiire-stressin tuomaa panikointia (joo, se, että herää kaksi tuntia liian aikaisin ei tarkoita automaattisesti, sitä että olisimme ajoissa lähdössä matkaan).
Olosuhteet ennen kisaa eivät siis olleet mitenkään mairittelevat. Melkoista juoksua paikasta toiseen -kirjaimellisesti - oli koko aamu. Puolet ajasta Tyttö halusi kulkea sylissä. Jes!
*Ihan muuten muille tiedoksi: tuonne tapahtumaan voi ihan hyvin ottaa rattaat mukaan, ja ne voi jopa kuskata koko reitin läpi kisaradalla. No worries. Tätäkin ongelmaa nimittäin pohdin, kun välillä näytti, että Pikkuveli liittyy sittenkin kisaseurueeseemme.

Ennen varsinaiseen tapahtumaan pääsyä valotan hieman tätä meidän kilpailutaustaa. Eli mistä se Tytön jännitys on peräisin.
Itse olen kulkenut lapsena kaikki hippohiihdot ja viikkokisat läpi ihan jo tavan vuoksi. Niin maalla siihen aikaan tehtiin. Kaikki olivat mukana pienestä pitäen. Eipä paljon muita tapahtumia ollutkaan tarjolla. En koskaan ollut se kaikkein paras, mutta ihan hyvä urheilija kuitenkin.
Ei ole siis ollut mitenkään tarkoitus pimittää Tytöltä tätä kilpailujen antia, päinvastoin. Mutta sopivia tilaisuuksia ei vain ole tuntunut tulevan ennen tätä vuotta. Onko tilanne muuttunut, vai tuntuuko minusta vain, että erityisesti Helsingissä kaikkeen pitää liittyä tai sitoutua? Ja kaikessa ollaan heti kohta jo tosissaan? Lasten kilpailujen pitää minun mielestäni olla hyväntuulisia, helpostilähestyttäviä tapahtumia.

alkujumppaa

Tänä vuonna tarjontaa sitten onkin ollut. Mökkipaikkakunnan lähellä olisi kilpailtu kesäloman lopuksi lasten triathlonissa (täällä). Tyttö oli alkujaan todella innostunut, ja raahasin jopa polkupyörän mökille mukana tätä varten. Mutta jotenkin Mummi sai luotua Tytölle paniikkimielen pelottelemalla uintikilpailusta syvässä, kylmässä vedessä - terkkuja vain Mummille. Ja voikin sanoa, että siinäpä se.

Ehkä triathlon olisi muutenkin ollut vähän liian rankka ensi kokemus kilpailusta, pohdin, ja pääsimme toisella pikkupaikkakunnalla osallistumaan yleisurheilukilpailuun. Viisivuotta on todella ongelmallinen ikä aloittaa kilpaileminen: tämän ikäinen ymmärtää jo voittamisen merkityksen. Niinpä siinä sitten kävikin, että kun Tyttö kesken juoksukilpailun huomasi, että ei voitakaan, hän laahusti surupuserossa maaliin.

kohta jo maalissa

Ja nyt voi mennä itseensä kasvatusasioissa. On tainnut jäädä käsittelemättä itsensä voittaminen, parhaansa tekeminen ja monta muuta kilpailuun liittyvää asiaa. Jotenkin nämä asiat ovat minulle olleet itsestään selviä ja kuuluneet niin olennaisesti omaan lapsuuteeni, etten osannut edes ajatella, että eihän lapsi niitä automaattisesti ymmärrä.
Onnistumisia ja kilpailukokemuksia todellakin kannattaisi kerätä jo paljon nuorempana, silloin kun tuo voittamisenkonsepti ei ole vielä seljinnyt. Esimerkiksi Pikkuveli oli vastaavasta kilpailusta jälkikäteen aivan haltioissaan, koska hän voitti (vaikkei siis todellakaan voittanut ja hänen juoksumatkaansa mahtui oikeasti draamaa..). Mutta Pikkuveli oli kaikesta huolimatta automaatisesti tyytyväinen suoritukseensa, ja hänen mielestään kaikki voittivat. Eli varmasti hyvä muisto kilpailusta, jonka avulla seuraavaan kisaan osallistuminen on helppoa.

pääsipä äitikin juoksemaan Olympiastadionille kerran elämässään

Tytölle siis tämä Minimarathon oli erittäin tärkeä kokemus. Päästä maaliin, tehdä parhaansa, ja kaikki voittaa. Ja toden totta kyllä tällä martalla meinasi kyynel tulla silmään, kun näin Tytön onnellisen ilmeen maalissa mitalli kaulassaan!
Tämä juoksu teki sen, mitä toivoinkin. Tunnelma oli hieno ja lapsia oli ajateltu joka käänteessä. Vanhemmat saivat juosta lasten mukana koko matkan kannustaen. Välillä käveltiinkin käsikädessä, kun äiti ei meinannut jaksaa...

Kiitos Minimarathon! Tullaan ehdottomasti ensi vuonnakin. Tytöllä on pitkä lista serkkuja, jotka hän aikoo myös ilmoittaa mukaan, niin kivaa oli.

Helsingissä festaroidaan taas ja kuvia Ihana Kahvilasta.

Kylläpä on taas tarjontaa, sanon vaan. Runsauden pula suorastaan: Minimarathon, Lasten Festarit, Finland International Airshow, Ravintolapäivä. Ja säänkin pitäisi helliä meinijöitä, joten mikäs siinä on mennessä. Kaikkialle ei vain ehdi.

Lauantaiaamuna 15.8. starttaa koko perheen liikuntatapahtuma Minimarathon. Tämä on minulta mennyt edellisinä vuosina ihan ohi. Vaikuttaisi kuitenkin varsin mielenkiintoiselta tapahtumalta. Siinä pääsisi itsekin samalla Olympiastadionille juoksemaan.

Viime vuonna Lasten festareilla esiintyi suosikkimme Mimi ja Kuku, tavattiin Belle, ihailtiin hälytysajoneuvoja ja paljon muuta. Ainoa häiriötekijä oli väenpaljoudesta kiukutteleva iskä :) Lopullista viikonvaihteen suunnitelmaa onkin hidastanut osallistuvien määrä.. Hah hah. Iskä taidetaan suosiolla jättää kotiin. (Tosi asiassa on siis menossa maalle joka tapauksessa.)
Tänä vuonna luvassa olisi Tuttiorkesteri ja esimerkiksi jättikuplia.

Lentokoneita nähdään varmasti ihan kotikulmilta tähystämällä, eikä taideta varsin arvokkailta tuntuvia lippuja lunastaa tuohon lento-showhun. Pikkuisen vanhemman tyttölapsen kanssa olisi varmasta tapahtumaan päässyt/joutunut, sen verran vakuuttava on esiintyjälista - Robin, Benjamin jne.

Kuvissa Helsinkiläistä tunnelmaa Ihana Kahvilasta. Se sijaitsee merikontissa Kalasataman alueella. Todellakin ihana paikka. Sopii erinomaisesti urbaaniin retkeen myös lasten kanssa.

Ihanaa ja rentoa meinikiä. Seuraavasta viikonlopusta tuleekin sitten pikkasen aktiivisempi.

Ei pöllömpää samistelua ja ysmy-vinkki.

Aleista on tarttunut mukaan vaikka mitä pienempää ja ehkä isompaakin, en enää muista... Mutta esitellään edes nämä asukokonaisuudet, kun lapset olivat itse niistä ihan hyper-innoissaan. Samistelu on molempien mielestä ainakin vielä IN ja erityisesti Pikkuveljelle ovat vaatteiden printit yhä tärkeitä. No näissä Aarrekidin ale-löydöissä täyttyy molemmat kriteerit.

Pikkuveli meni nukkumaan sovittamansa asu päällä. Aikamoista vääntöä vaati, että saimme edes pipon pois päästä ennen unta. Ja Tytöllä asu on valmiiksi aseteltuna huomista päiväkotipäivää varten. (Pikkuveli varmaan vetää yöllisessä asussaan myös päivän, kun huomaa siskolla nämä päiväkäytössä.)

Tuotteet on tilattu suoraan Aarrekid-verkkokaupasta. Alennusprosentti on huima, joten jos kokoja  löytyy suosikeistasi, niin nyt on oikea hetki tilata!
Meille tuli näitä t-paitoja housuja lopulta tuplat... Ensin tilasin ns. normaalin kokoiset setit. Ja sitten kohta jo panikoin, että mahtunevatko ollenkaan, ja tilasin vielä yhtä kokoa suuremmat. T-paidat ovat tosin erivärisiä. (seli - seli) Näitä siis käytetään jatkossa oikein urakalla :)

Ylemmässä kuvassa Tytöllä on paidoista 120-koko. Ja musta versio alemmassa kuvassa on 110. Tyttö käyttää muuten 110 - 116 kokoja.
Pikkuveljellä on kuvissa 90-kokoiset setit, mutta varastosta löytyy siis myös 100-kokoa.
Hyvinhän nuo pienemmätkin setit menivät päälle. Toisaalta ainakaan puseroissa kokoeroa ei ole paljon, joten yhtä hyvin voi käyttää suurempiakin.
Tytön hame on 120-kokoinen ja hyvä niin, sillä vyötärö tuntuu melko napakalta.

Aarrekidin showroomilla Helsingissä on ystävämyynti tämän viikon keskiviikkona ja torstaina. Siellä on varmasti tarjolla kivoja löytöjä. Lisää tapahtumasta ainakin facebookissa. Eiköhän meidän tämän vuoden "pöllöilyt" kuitenkin ole jo tässä, vaikka super ihanan tuntuisia ja näköisiä vaatteita ovatkin.

edit. Pikkuveli oli hoidossa koko päivän pöllö-asussa. Myös pipo kuului imagoon yli 20-asteen lämmöstä huolimatta. Tyyli ennen kaikkea.

Päiväretki Savonlinnaan.

Kesäloman aikana piipahdimme myös Savonlinnassa. Sinne on kohtuullinen matka meidän mökiltämme, mutta siitä huolimatta ei turhan usein tule ajeltua sinne asti. Viime kesänä ei taidettu käydä kertaakaan. Harmi, sillä kyllä Savonlinna on ihan vierailun arvoinen paikka varsinkin kesällä: hyvää ruokaa, toritunnelmaa ja Pikku Kakkosen puisto.

Nyt meillä oli perusvisiitin lisäksi toinenkin syy mennä Savonlinnaan. Tyttö oli nimittäin sopinut alkukesän Kreetan matkalla (matkasta lisää täällä) treffit hotellissa tapaamansa "ison"tytön kanssa juurikin Savonlinnaan.
Kuinka usein näitä lasten treffilupauksia tulee oikeasti pidettyä? Neiti kun pyytää meille joka päivä kylään entuudestaan tuntemattomia tyyppejä ja sopii treffejä ties minne. Mutta tällä kertaa päätin, että miksi ei, ja oikeasti toteutimme tapaamisen Pikku Kakkosen puistossa.

Kuvia puistosta ei tullut napsittua, kun tuolla puistossa tuntui olevan tuttuja joka kulmalla :). Helsinkiläisiä sekä vanhoja tuttuja, joita ei ikinä näe arkena, löytyi tietenkin nojailemasta puiston aitaan. Eihän siinä kuvia ehdi räpsiä, kun pitää juoruilla.

Puisto itsessään on hurjan hieno ja sopivan kävelymatkan päässä torilta. Kiipeilymahdollisuuksia on hyvin kaikenikäisille ja hiekkalaatikko täynnä leluja. Puiston kupeessa on myös uimaranta sekä jäätelökioski. Suosittelen siis lämpimästi.

Ruokailuun säntäsimme heti kaupunkiin saavuttua. Paikaksi valikoitui kauppatorin laidassa kelluva Opera Grill & Bar. Ruoka oli todella hyvää. Lasitetussa tilassa voi herkutella vähän huonommallakin säällä ja auringon paisteessa puolestaan voi nautiskella ulkosalla.
Lastenlistalla oli kerrankin tarjolla vähän muuta kuin nauravat nakit. Suureksi ihmeeksi meidän nuori kasvisyöjä tilasikin lasten pihvin! Se taisi olla kesän paras pihvi ihan aikuistenkin mielestä.

Ei meistä sellaista rauhallista ja hiljaista ruokaseuruetta saa tekemälläkään. Sori vain kanssaruokailijat... Autossa istumisen jälkeen olisi tietenkin fiksumpaa ensin jaloitella hieman, ennen ruokahetkeä. My mistake - älä syytä lapsia..
Ruokailun lopuksi virtoja oli ihan pakko päästellä ensin ilveilemällä ruokapöydässä ja sitten vielä juoksemalla edestakaisin ravintolan vinoa kulkusiltaa.

Ja tässä tämä toinen ilvelijä: samalla tavalla kuin sisko - tietenkin.

Valitettavasti Olavinlinna jäi meiltä toiseen kertaan, sen verran tiiviiksi meidän aikataulu oli jälleen buukattu. Serkut kävivät siellä kyllä aikaisemmin, ja suositeltava paikka on sekin lapsiperheille. Ja sitten Savonlinnasta oli löytynyt jostain museosta pallomerinkin! Vau.
Ja onhan Savonlinna täynnä kivoja shoppailupaikkojakin.. Minä ehdin tällä retkellä kaapata mukaan vain torilta pussillisen kanttarelleja.

Lintsin ilmaisissa.

Ennen lomia pyörähdimme sunnuntaisena iltapäivänä Linnanmäellä. Vieläkin kuulee, varsinkin ulkopaikkakuntalaisilta, ettei perheen kanssa viitsi/voi mennä Linnanmäelle, kun liput ovat liian kalliita. Mutta tosiasissa allekouluikäisten kanssa kohde on varsin edullinen. Ilmaiset laitteet riittävät kyllä yhdelle käyntikerralle mainiosti!

Noi ilmeet :)

Saavuimme paikalle noin kolmen aikaan, ja jonot olivat melkoiset. Mutta jo neljän jälkeen pahin ruuhka helpottui ja lopulta oli mahdollista päästä uudelle kierrokselle laitteisiin ihan jonottamatta. Kierroksemme viimeisessä laitteessa - Pienoiskarusellissä - lapset taisivat huristella neljä - viisikertaa putkeen. Autoja ja mottoripyöriä täynnä oleva karuselli oli varsinkin Pikkuveljen suosikkilaite, mutta liila moottoripyörä näytti kelpaavan myös Tytölle.

Nämä ovat coolit - Disney Vans Pikkuveljelle?

Vinkataan pikaisesti aivan älyttömän siisteistä tossuista. Nimittäin, jos jollakin on mennyt ohi, että Vans ja Disney ovat yhteistyössä luoneet varsin katu-uskottavan vaate-, kenkä - ja reppumalliston, niin nyt on aika tutustua siihenkin. Aika hyvään saumaan tuleekin näin koulujen aloituksen alla..

Vaikka meillä ei vielä koulujuttuja tarvitsekaan miettiä, niin kyllä nämä ihanat Mikki-tossut sopisivat pikkuveljellekin. Ja kerrankin prinsessa-kuositkin ovat jotain muuta, kuin imeliä hömpötyksiä. Äitiä erityisesti miellyttää myös Minni-lippis, löytyy esimerkiksi täältä.

Suomessa/Suomen kielisillä sivuilla näitä Disney Vanseja näyttää myyvän ainakin Stadium, Ponkes ja Zalando. Ylläolevat tossut löytyvät täältä.

Asiaa postauksiin olisi vaikka kuinka, mutta ei vain aikaa tunnu löytyvän. Harmittaa, kun varmasti monet kivat kesäjutut pääsevät näin itseltäkin unohtumaan.
Täällä kaivetaan nyt vanhat Aku Ankat esiin sateen ajaksi ja fiilistellään Disneytä niiden avulla ainakin näin ensi alkuun :). Hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Synttäreillä Huimalassa.

Aikaisemmin keväällä saimme kutsun 2-vuotiaan Sebastianin syntymäpäiville Huimalaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun osallistuimme ns. ulkoistettuihin syntymäpäiväjuhliin ja ensimmäinen kerta ylipäätään tuolla Huimalassa.

Syntymäpäiväjuhlia varten on varattu verhoilla eristettyjä alueita, joissa on valmiiksi katetut pöydät. Kattauksessa oli hedelmiä, suolaisia herkkuja, karkkeja ja jäätelövuori soihdulla koristeltuna. (Tarjoilu riippuu valitusta paketista.) Lisäksi juhliin oli tuotu itse huikean hieno kakku!
Pienemmät lapset malttoivat istua hienosti herkkujen äärellä, mutta meidän Tytölle paikoillaan oleminen oli loppu ajasta jo melko tuskaista: hän kun osasi jo odottaa eritavalla touhuamaan pääsyä. (Ja on ehkä noita herkkujakin ehtinyt elämänsä aikana jo enemmän maistella...)

Huimala mainostaa itseään "punaisten poskien"-takuulla. Ja kyllä punaiset olivat Tytön posket jatkuvan trampoliinillä hyppelyn jälkeen. Parasta taisikin olla juuri nuo suuret trampoliinit, kunnon liukumäki ja autorata.

Radalla autoillessa pakkauduimme lasten kanssa ensin kaikki kolme kyytiin: Tyttö ohjasi ja minä painoin kaasua sekä pidin kiinni kyydistä pois pyrkivää Pikkuveljeä. Ei varsin onnistunut kyyti siis.

Toiselle kiekalle jättäydyinkin rohkeasti itse pois ja auto jäi Tytön haltuun. Pikkuveli istui takana tukka hulmuten. Molemmat nauttivat menosta täysin sydämin!
Ja minä en voinut kuin ihmetellä, miten taitavasti Tyttö pysyi radalla. Ensimmäisellä kiekalla kun olimme törmäillyt koko ajan pitkin laitoja.

Kivat oli synttärit ja Huimalaan mennään varmasti toisenkin kerran. Suosittelen!

Mitä sun käsilaukusta löytyy?

"Mä oonkin ottanut tän vähän fiinimmän laukun, kun on tärkeitä juttuja kannettavana...

Tää on hyvä laukku. Just sopivan kokoinen ja kiiltävä. Kaikki tarpeellinen mahtuu hyvin."

Osasitkos arvata, mitä laukku piti sisällään? En minäkään. Siivoilin Pikkuveljen huonetta ja tälläinen bonus löytyi :). Eihän tämä taida laukku ollakaan, vaan työkalupakki. Tyylinsä kullakin.

Pikkuveljen synttärit - taas sporttaillaan.

Molempien lasten syntymäpäivät osuvat kesälle, ja niitä on juhlittu pääasiassa mökillä sukulaisten ja tutavien kesken. (Viime vuonna Tytöllä oli tämän lisäksi myös ns. kaverisynttärit myöhemmin myös kotosalla.) Mökillä juhlimisessa on kiva puoli, että useimmat sukulaisista pääse paikalle ja muutenkin ote on hieman rennompi.
Valitettavasti sää ei vain ole oikein suosinut viime kertoina, kuten juhlakansan asuvalinnoista voi kenties päätellä. Eikä parempaa taida olla luvassa tänäkään vuonna.

Pikkuveljen synttäri-ohjelmana on "sporttailut", jotka sopivat sekä lapsille, että aikuisille. Viime vuonna jaoimme porukan sekajoukkueisiin, jotka kiersivät suunnistusradan. Rasteilla oli joukko erilaisia tehtäviä. Esimerkiksi veden kantoa, käpyjen keräystä, grillitikun heittoa, oikean mittaisen pajun haku metsästä, kimppa keppiratsastusta ja Pikkuveljelle onnittelu runon kirjoittamista annettuja sanoja käyttäen. Tuossa yllä lapset johdattavat sokkoa aikuista matkalla tarvitun sangon etsintään.

Tänä vuonna ei ehkä ihan noin pitkää rataa tehdä, mutta jotain vastaavaa kuitenkin. En voi paljastaa enempää, jotta tätä lukevat sukulaiset eivät pääse harjoittelemaan etukäteen vaadittavia taitoja ;)

Pikkuveljen kakusta tuli viime vuonna ihan yli hieno (vaikka itse sanonkin). En ollut testanut tuollaista "avattua" kuorrutetta aiemmin, eikä varasuunnitelmaa ollut, joten riskillä mentiin. Onneksi onnistui. Tietenkin kuvassa näkyy harmillinen ryppy kuorrutteen reunassa, mutta se sallittakoon..

Kakkuja oli toki suurelle joukolle useampi, mutta tämä oli ns. virallinen versio. Muissa mentiin siitä, missä aita on matalin. Kakun pohjana on käytetty Kinuskikissan mehevää suklaakakkupohjaa ja täytteenä oli muistaakseni pätkismoussea.
Sama pohja on juuri äsken leivottu tuleviinkin juhliin. Se kestää hyvin pakastamisen ja on kohmeisena kohtuu helppo käsitellä.
Onpa vaan pikkasen vaikeaa pitää näpit erossa hyvälle tuoksuvasta pohjasta.
Minä rakastan kakkuja!!

Juhlia ja herkkuja odotellessa on vielä paljon puuhaa, mutta nyt nukkumaan!

Loma tuli, loma meni - kokemuksia Kreetalta.

Kauan ja hartaasti odotettu loma auringossa on jo takanapäin. Matkustimme toistamiseen Kreetan Plataniakseen. Tuo Hanian viereinen rannikko taitaa olla aika monelle tuttu lomakohde ja mikäs siinä! Takuuvarmasti hyvää ruokaa ja sopivasti ajanvietettä, lyhyt lento Finnairilla eikä kellokaan käänny. Kaikki minulle tärkeitä juttuja matkakohteen valinnassa. Valintakriteereitä listailinkin jo aiemmassa lomapostauksessa.

Upea sitruuna puu vanhassa kylässä. Hotellissa saimme nauttia tuoreista persikoista suoraan puusta kerättyinä!

Nyt matkassamme oli mukana sukulaisperhe kahden lapsen kera. Neljä lasta on totisesti tässä kontekstissa parempi kuin kaksi (tai saati yksi) - leikkikamut ja viihdytysjoukot koko ajan mukana siis. Varsinkin kavereista oli hyötyä sateisina päivinä, kun leikkipaikoille tai uima-altaalle ei ollut asiaa. Hotellissa oli onneksi "kuntosali", johon saimme koko katraan juoksemaan rinkiä ja rakentamaan majoja jumppamatoista :) .
Mutta hei, miksi ihmeessä mun lomilla aina sataa??? Siis aina. Joka ikisellä matkalla tähän asti on satanut. Paikalliset aina ihmettelevät, että ei normaalisti tähän aikaan tälläisiä sateita ole, mutta juuri tänä vuonna... Ehkä voisin tarjoutua matkustamaan ilmaiseksi kuivuudesta kärsiviin kohteisiin, niin saisivat nekin tarvitsemansa sateen (kun niitä näytän aiheuttavani)?

Onneksi lomaan mahtui aurinkoisiakin päiviä, eikä sateessakaan varsinaisesti viluttanut.

Tyttö polski päivät pitkät. Serkku-poika tarvitsi hieman pidemmän mietiskelyn ennen altaasen menoa (hei tunti on ihan sopiva aika pohtia, millä tyylillä hyppää..) ja Pikkuveli ei käynyt vedessä laisinkaan (oli kuulema liian kylmää ja jännitti).

Plataniaksessa majoituimme Blue Dome hotelliin, joka sijaitsi aivan rannassa hieman pääkatua alempana. Eli varsin rauhallinen ja mukava paikka. Miinusta voi sanoa oikeastaan vain nettisivuilla luvatun leikkipaikan puuttumisesta. Muistan nähneeni tuon leikkipaikan edellisellä visiitillä rannalla kuljeskellessani, joten todistettavasti siellä se on ollut - mutta ei ollut enää.
Edellisellä kerralla asuimme Santa Helena Beach hotellissa, joka sekin sijaitsi aivan rannalla, mutta aivan toisessa päässä Plataniasta. Molemissa hotelleissa käytössämme on ollut huoneisto.
Vinkiksi sanottakoon, että huoneistoja varatessa kannattaa rohkeasti testailla eri vaihtoehtoja: esimerkiksi tuolla ensimmäisellä reissulla kolmio 3+1 matkustajalle oli huomattavasti kaksiota edullisempi! Eipä olisi tullut heti mieleen..

Platanias on aika pitkä alue, jonka läpi menee tosiaan kauppoja ja ravintoloita täynnä oleva katu rannan suuntaisesti. Hotelleja on kadun molemmin puolin, joten kaikista ei ole suoraa yhteyttä rannalle. Tämä kannattaa huomioida, jos Platanias tai muut pienemmät kylät tuon tien varralla kiinnostavat lomakohteena. Sijainti näkyy varmasti myös hotellien hinnoittelussa. Toki rannalle pääsee helposti, vaikkei ihan vieressä asuisikaan. Ja esimerkiksi vanhan kylän puolella kukkulalla olevista hotelleista on vähintäänkin yhtä hienot näkymät kuin rannalla sijaitsevissa. Ja jos on kiinnostunut enemmän uima-altaalla lomailusta, niin ehkei merinäköalasta edes kannata maksaa extraa?

Tälläistä yleistä matkatarinaa tällä kertaa.. Olisi kiva kirjoitella myös vähän meidän matkatavaroista, ihan jo itsellekin muistiin. Palaillaan siis!

Ja kulmaan ilmestyi mökki - Pikkuveljen huoneessa maalattua.

Pikkuveljen huone sai vähän väriä, kun "keittiönurkkaukseen" maalattiin mökki. Pinterestistä kaappasin tuon idean, ja oli kyllä helppo toteuttaa. Pieni purkki maalia ja vähän teippailua - ja kas: mökki on valmis!

Pieni alue maalia jotenkin rajaa tuota keittiö-aluetta kivasti, ja koko huone tuntuu muutenkin selkeämmältä.

Seinän eteen lisättiin myös joskus muinoin eteisessä palvellut pikkuhylly. Hyllystä lyhennettiin vain jalkoja lieden korkeuteen sopiviksi. Maalailun lumoissa koitin hyllyyn tuollaista kuviointia, mutta EI. Kuviot totisesti joutaa peittoon. Kunhan vain löytäisi sen valkoisen maalipurnukan jostain.

Ikean pieni Lack-pöytä siirtyi hieman syrjemmälle ja saa yhäkin kunnian palvella ruokapöytänä, mutta myös esimerkiksi autoilutasona ja työkaluvarastona. Useimmiten siihen on nostettu Brion junarataan kuuluva parkkihalli. Hallin liukumäestä saakin jo kunnon lennot, kun autot surraavat hallista alas pöydän kautta aina lattialle saakka. Ei että, miten kivasti kopsahtaa parkettiin..

Tälläistä tällä kertaa. Laitetaan hyllystä lisää kuvia, kun se joskus tulevaisuudessa valmistuu. Vanhempia Pikkuveljen huoneen kuvia voi kurkkia täältä.

Tänään me ryntäämme katsomaan Mimiä ja Kukua! Pikkuveli on ihan pähkinöinä!

Ei myrskyä, ei.

Toivovat minulta aivomyrskyä, kun pystyn hetkittäin korkeintaan pieniin kuuroihin - jotenkin näin menin B.Virtasen sarjakuva Metro-lehdessä joku aamu tällä viikolla. Nappasin lehden mukaan talteen (joo taas se kuuluisa Jemma) ja eihän sitä enää löydy. Sen sijaan löytyvät pari muuta lehteä, jotka on poimittu mukaan viikonlopun menovinkkien vuoksi. Onkin oikein ruuhkaa tällä viikolla, jos haluaa ja jaksaa puuhailla: Maailmakylässä ja Tuttiorkesteri, lähipuistossa Mimi ja Kuku, oliko se Siivouspäiväkin ja mitä vielä..

Vaan eipä ole täällä juurikaan ylimääräistä tehty viime viikkoina. Kuten blogin hiljaisuudestakin on voinut ehkä päätellä, on voimat mennyt ihan vain arjen pyörittämiseen. Aivomyrskyt ovat kyllä hiljentyneet kunnon flunssaputken, vatsatautien ja allergiapärskeen sivussa. Lisäksi tämä minun tietokone on armottomassa jumissa, eikä tuo Kuvat päivitys ota toimiakseen haluamallani tavalla. Ja, ja, ja..


Sitten tähän vielä ihan loppuniitiksi kuva viime vuoden toukokuulta.

Eipä ole paljon varpaita tänä vuonna vielä uiteltu. Onneksi tänään taitaa tulla ihanan aurinkoinen päivä!
Ja piakkoin päästään uittelemaan varpaita ihan oikeasti lämpimiin vesiin - loma lähestyy!

Kylmä nakki ja kumppanit.

Lauantaina syötiin eväitä ulkosalla. Tarkoitus oli evästää jossain kauniissa paikassa meren rannalla, kun kerran olimme ajelleet eteläiseen Helsinkiin hoitelemaan isä-ihmisen asioita. Mutta hei, vaikka aurinko paistaa, ei merenrannalle ole mitään asiaa ilman toppapukua. Tuuli oli kyllä ihan jäätävä.
Niinpä pysähdyimme lopulta jonkun päiväkodin pihaan ja evästimme liukumäkien ja keinujen keskellä. Vaikka hienot maisemat jäivät ihailematta, niin kenties tässä voittivat lopulta kaikki: äitee sai järsiä juustosämpylänsä ihan rauhassa, kun lapsoset viihdyttivät itseään vempeleissä.

Tytön mukaan ottamasta eväskorista maistelimme herneitä. Olivatpa hyviä. Muutoin eväät olivat kyllä - ei niin sievästi - ihan ruokakaupan muovikassissa..
Herneiden lisäksi testasimme Viikarinnakkeja. Sisältöön sen paremmin perehtymättä, pakkausmerkintöjen perusteella nuo olisivat lapsille paremmin sopivia nakkeja. No maistuivat ainakin ihan tavallisilta nakeilta. Tytön lempiruoka pienempänä oli juurikin kylmä nakki. Kylmä nakki kaunistaa - ilmankos on tullut niin nätiksi :)

Tänään on siirrytty herneistä, kylmistä nakeista ja Pirkka-sämpylöistä askel eteenpäin ja ruuaksi saimme Ukin pyydystämää kuhaa. Lisäksi Iskä on leiponut Pikkuveljen assisteeraamana Brita-kakun. Eipä ole kakkua paljon jäljellä, vaikka olemme ihan omalla porukalla sitä mussuttaneet...

Joka tapauksessa aurinkoisen hernekorin kuvan myötä: Hyvää Äitienpäivää kaikille!

Pikkuveljen rankka päivä.

Postataanpas vihdoin aiemmin kirjoitettu teksti meidän "vauvan" elämän rankkuudesta. Äidin elämä koki myös rankkoja hetkiä, kun oli tarkoitus liittää tähän tekstiin kuvia kansioista, vaan niitäpä ei koneelta löytynyt mistään. Päivityksen yhteydessä oli tapahtunut jotain epäilyttävää.. Sen verran ärsyyntynyttä oli meno kuvien metsästäjällä, että piti ottaa koko bloggailuun etäisyyttä. No, lopulta kuvat löytyivät ja kaikkia hyvin? Vielä mitä. Sitten en saanut enää kuvia liitetyksi bloggeriin. Aargh! Mä en vaan kestä mitään teknisiä muutoksia..
Mutta palataanpa siis Pikkuveljen elämään.

On se vaan upeaa, kun pieni mies oppii kommunikoimaan päivä päivältä paremmin. Puheenkehitys alkoi oikein urakalla vähän ennen puolitoistavuotispäivää. Ihan samaan aikaan kuin Tytölläkin aikoinaan. Pikkuveljellä on hauska ominaisuus puhua tavuittain ja vain parillisella määrällä tavuja: "be-to-au-to" ja "vii-ni-ry-pä". Ja joskus konsonantit lipsahtavat hiukkasen väärinpäin: "roksis". Mutta kaiken kaikkiaan hän tuottaa jo täysin ymmärrettävä puhetta ja osallistuu hienosti keskusteluun sekä leikkeihin.

Mielestäni ehkä hienointa on, että hän myös oma-aloitteisesti tekee keskustelun avauksia. Esimerkiksi naapurin sedälle pihassa hän kävi kertomassa, että "ukki tulee", vaikka muutoin puheenaiheena oli lasten polkupyöräily. Ukin saapuminen oli selvästikin hänelle pyöräilyä merkittävämpi aihe. Ja hän myös kysyttäessä kertoo päivästään. Tytöllä sen sijaan vieläkin useimmiten vastaus on "emmä muista", kun kysytään vaikka hoitopäivästä.

Viimeiset pari iltaa (toim.huom. siis viime viikolla) ovat olleet melkoista tahtojen taistelua: Pikkuveli riitelee ja itkeskelee milloin mistäkin asiasta. Onkohan siellä joku hammas puskemassa läpi, flunssa tulossa vai ehkä kyseessä on vain yleinen väsymys? Joka tapauksessa ruokakaan ei maistu, joten ainakin nälkäkiukku vaivaa. Nää on näitä vaiheita...

Itkuinen päivä päättyi siihen, että Pikkuveli halusi soittaa Mummille ja purkaa tuntojaan: " Rank-ka päi-vä. Keit-to-päi-vä. Pit-kä päi-vä." Siinäpä se. Suloinen Pikkuveli ja suuret tunteet! (Tosin tuon keittopäivän todenperäisyydestä en ole ihan varma. Harvemmin he keittoa hoidossa alkuviikosta saavat ...) Joka tapauksessa rankkaa se on (hoito)lapsen elämä. Välillä väsyttää ja kiukuttaa niin mahdottomasti.

Mutta mitä auvoista aurinkoa onkaan luvassa, kun Isi jää lasten kanssa piakkoin isyysvapaille, eikä hoitoon tarvitsekaan lähteä!!! Tällä mammalla ainakin tippuu sinä päivänä vessaharja pönttöön ja kotimatkat lyhenevät ainakin vartilla, kun lenkki Prisman kautta jätetään tekemättä :) Hah!

Ps. Kuvissa näkyy vappu-tunnelmia. Juniorit samistelevat Aarrekidin Aarremetsä huppareissaan.

Lukemista lapsille - Lukuviikon vinkit.

Viikko lähenee loppuaan, vaan vieläpä ehtii osallistua lukuviikkoon vaikka kotioloissa. Lukuviikko Lukukeskuksen järjestämä tapahtuma, joka näkyy esimerkiksi kirjastoissa ja kouluissa. Toinen Kati kertoili blogissaan koululaisten lukudiplomista ja tästä Lukuviikosta viikko sitten - hei ajoissa siis! Ja minä tietysti suunnittelin, että nythän me osallistutaan ja tehdään ihan oma lukuviikko: luetaan joka päivä jotain spessua ja käydään kirjastossa.

Ja toteutus ontui (jälleen kerran?) pahemman kerran. Kirjastoon ei ehditty. Itse asiassa en ole saanut aikaiseksi edes lainakirjojen uusintaa koneella, vaikka kirjasto on ystävällisesti sähköpostitse kehoittanut niin tekemään. Noloa! (Teen ton just kohta...) Onko muuten kaikkialla Suomessa tälläinen muistutuspalvelu lainojen erääntymisestä? Varsin toimiva systeemi, jos ei säännöllisesti kirjastossa vieraile.

Yhtään ylimääräistä kirjaa ei luettu. Meillä luetaan illalla iltasatu: molemmille omansa. Lapsilla on varsin erilaiset mieltymykset kirjojen suhteen. Pikkuveljen Traktorikirja on varsin puuduttava lukijalleenkin, joten en voi syyttää Tyttöä varsinaisesti tuon opuksen hyljeksemisestä. Pikkuveli ei vielä puolestaan jaksa kuunnella pidempiä (prinsessa) stooreja, joita Tytön kanssa yleensä luetaan.

Prinsessakirjoja tuppaa tippumaan postiin tasaisin väliajoin, kun tämä laiska mamma unohtaa perua Prinsessa-kerhon paketin, ja Tyttö ehtii sen näkemään ennen palautusta :) . Ja mikäs siinä, nuo kirjat ovat kyllä ihan mainioita: sopivan pituisia ja Tyttöä kiinnostavia.

Onneksi myös muut kirjat kelpaavat. Kuvissa näkyy pari erityisesti äitiä miellyttävää kirjasarjaa. Suosittelen molempia noin 4-vuotiaasta ylöspäin. Ja ainakin Sylvi Kepponen - kirjat toimivat hyvin myös jo lukemaan oppineilla vähän isommillakin lapsilla.
Molemmat ovat melko tuoreita sarjoja ja tarinat kuvituksineen vastaavat hyvin tämän hetken lasten kokemaa maailmaa. Meidän suosituimmat "klassikko"-kirjat voisinkin esitellä toisen kerran.

Kivoja lukuhetkiä!

Tyyne, Lempi ja moni muu - Mekkotehdas aikuisille.

Voikohan tätä tarpeeksi hehkuttaakaan? Taitavat Mekkotehtaan Kirsi ja Sunna sekä valokuvaaja Krista ovat luoneet uuden Mekkotehdas -käsityökirjan. Tällä kertaa tehtaillaan mekkoja aikuisille.

Nyt tuleekin minun osaltani pelkkää mainostusta (vähintä, mitä minä voin tehdä), sillä sen verran unettomia öitä ja raakaa työtä moisen upean opuksen tekeminen on vaatinut. Valitettavasti Suomenmaassa, tai kaiketi muuallakaan, ei ainakaan harrastekirjojen tekeminen lyö leiviskälle, vaan kaikki tapahtuu muun työn ohessa. Sivusta seuranneena voisinkin sanoa, että näillä naisilla tekemistä motivoi ystävyys sekä intohimo ompeluun ja kauneuteen. Lopputulos, se on vähintäänkin upea!

Kirja sopii ompelusta kiinnostuneille, mutta kauneutensa vuoksi ihan fiilistelyynkin. Herkät, kesäiset kuvat ja muutamat Teresa Välimäen reseptit tekevät kirjasta vaikka oivan mökkituliaisen. Ja kirjan punaisena lankana on isoäitien käsityöperinteen kunnioittaminen, mikä puolestaan tekee tästä vallan oivallisen äitienpäivälahjan - oikein ajatuksen kanssa.

Jokos tässä on tullut myyntipuhetta riittävästi? Oman opukseni sain hankittua oikein nimmarien kera eilen illalla kirjanjulkkareista. Omasi klikkailet helposti vaikka täältä. Ensimmäinen painos on jo myyty ja toinen tilauksessa: UPEAA!
Ylipäätään täytyy sanoa, että vaikka kirjasto on ihana ja kirjojen lainaus kivaa, niin onhan uusi, oma kirja aivan eri juttu. Uusi kirja on vähän kuin uusi auto: tunnusta ja tuoksusta sen tunnistaa...

Fiilistellen jatketaan tätä päivää. Hauskaa tunnelmointi teillekin!

Mitä tänään tehtäisiin - Fun Mais askartelua.

On just niin torstai. Haukotuttaa ja kehtuuttaa. Mutta lasten energia ei tietenkään hyydy. Kehtuutuksen keskellä kaivoin esille askartelumaissit. Emme olekaan näistä ennen askarrelleet, vaikka varsin suosittu tuote taapero-askarteluun onkin.

Nämä ovat siis varsin samanlaisia kuin vauvojen herkkunaksut, haisevatkin samalta. Suht turvallisia, vaikka joutuisivatkin suuhun, kun väreinä on käytetty elintarvikevärejä. Maisseja kostutetaan pienessä märässä sienessä ja ne tarttuvat toisiinsa. Liimaa ei siis tarvita.

Pikkuveljeä ei tuo liimailu kiinnostanut sitten yhtään, mutta sitäkin innokkaampi hän oli leikkaamaan veitsellä naksuja pienemmiksi. "Saha sahaaaaa.." Ja mikäpäs siinä: pikku silppu menee näppärästi imuriin.

Sisko jaksoi keskittyä tähän puuhaan yllättävän pitkään. Yhteistuotoksenamme syntyi linna. Minun naksut järjestyivät tylsästi väreittäin, mutta Tyttö haki taitavasti vähän iloisempaa tunnelmaa. Voi jospa olisi vielä osa tuota lasten luovuutta itselläkin jäljellä!

Kaikkein hauskinta molemmista taisi kuitenkin olla suuren maissipurkin kauhominen.

Maissit on ostettu Stockalta, mutta varmasti löytyy ainakin suuremmista marketeista ja askartelukaupoista. 500 naksua kustansi noin kympin. Kyllä tuosta purkista riittää silputtavaa ja liimattavaa moneksi kerraksi.

Nyt kuuluu yläkerrasta sellainen töminä, että taitaa olla parasta raahautua katsomaan tilannetta. Ja pyykitkin odottavat ripustajaansa. Ja ja ja... Jospa huomenna kehtuuttaa vähän vähemmän!

Meidän messuilut - Lapsimessut 2015.

Niinpä viikonloppu taas lähestyy loppuaan. Sateisen sunnuntain ajanvietteeksi suunnistimme Tytön kanssa Lapsimessuille. Pari kertaa olemme käyneet näillä messuilla jo aikaisemmin, ja tuosta edellisestä kerrasta ei kyllä kannata paljon puhua. Tiivistetään näin, että toisen vanhemman kännykän kotiin jättäminen ja katoaminen jäätelön ostoreissulla messujen vilinään sekä yhdet itku-potku-raivarit (siis äidin, lapsilla oli ihan kivaa) ja erittäin pikainen kotiinlähtö eivät ehkä jätä parasta kuvaa messuista. Nyt sen sijaan oli mahdollisuudet huomattavasti sopuisampaan messuiluun, kun jätettiin perheen kaksilahkeiset suosiolla kotiin.

Tyttö viihtyi osastojen esityksissä ja puuhapisteissä. Poliisiautossa otettiin sormenjälki, oli karuselliä, pomppulinnaa, temppurataa ja pelien ja lelujen testausta. Ja yritäpä nyt kaupata Tytölle ajatus unisex-värisestä potkulaudasta, kun on päässyt potkuttelemaan prinsessalaudalla.. Mutta oliko nyt sitten odotukset liiankin korkealla, vai mistä johtui, että messuista jäi vähän laimea maku. Ihan perusmessut siis.

Sunnuntaipäivänä tarjolla ollut virallinen ohjelma ei ollut mitään kummoista. Ainakaan jos verrataan viime kertojen Titi-konserttiin ym. 

Itse odotin ehkä eniten Gugguun messutarjouksia, mutta niinpä kaikki haluamani tuotteet olivat jo oikeassa koossa loppuneet. Ihan tyhjin käsin ei sentään poistuttu: Riemulin osastolta löytyi Pikkuveljelle haussa ollut haalari/pyjama ja Tyttö sai topin. Molemmat olivat vanhempaa MoloKidisiä. Olen katsellut näitä aikaisemmin normihintaisena, mutta jostain syystä jääneet ostamatta. Ostoksia olisi ehkä tullut tehtyä enemmänkin, jos hattaralla lahjottu Tyttö olisi innostunut vähän enemmän messujen shoppailupuolesta, mutta ei. 

Suurimman osan päivästä vietimme Lapsimessujen sijaan viereisessä hallissa, jossa käytiin lasten tanssimestaruuskilpailut. Yllä kuvassa näkyvät tytöt suorastaan hurmasivat meidän neidon: "Äiti nyt ota noista kuvia". Jälkikäteen piti vielä varmistaa, että suosikit olivat varmasti päässet kuviin. Tärkeä juttu siis.
Itsekin olin suorastaan herkistynyt. Tunnelma oli hieno ja lapset olivat aivan valtavan taitavia. Jotenkin tunsin, miten ylpeitä vanhemmat ja valmentajat olivat lapsistaan. Kai se on mahdollista tuntea myötäylpeyttä? Onhan myötähäpeäkin olemassa.

Voin vain kuvitella, miten meillä tanssitaan tästä eteenpäin.

Frozen taulut DIY.

Uudet taulut koristavat Tytön huonetta. Selvästi tämä minun turkoosi-villitys yrittää Elsan myötä hivuttautua myös neidin vaaleanpunaiseen valtakuntaan. (Disney-prinsessa genreä tuntemattomille tiedoksi, että tuo Elsa on Frozen-leffan prinsessa ja hänellä on turkoosin värinen mekko. )

Nämä taulut ovat valmistuneet jo aikoja sitten, ja kehyksetkin on ostettu varmasti jo Helmikuun puolella, mutta Tytön huonetta koristamaan ne päätyivät vasta nyt, pienien mutkien kautta.. 

Katsos, maalauksia ei vain löytynyt yhtään mistään. Muistan laittaneeni ne hyvään talteen, jotta paperin rypistymiseltä vältytään. Tuo kuuluisa jemma-mesta on ennenkin kadottanut suuren määrän erinäisiä artikkeleita. 

Mysteeri alkoi pikku hiljaa ratkeamaan, kun Tyttö ystävänsä kera järjesti "konsertin", johon kutsutiin hienolla, isolla mainoksella muut perheenjäsenet. Vieraan poistuttua konsertin jälkeen siivoilin mainoksia ja lippuja pois ja juuri kun olin rypistämässä ko mainosjulistetta, huomasin takapuolella jotakin tutunomaista. Joo, tyttöset olivat löytäneet The Jemman ja leikanneet sivun kivasti vähän pienemmäksi ja piirrelleet tärkeät juttunsa tyhjälle takapuolelle.

Mikäpäs siinä. 

Elsan kuvat säilyivät onneksi lähes vahingoittumattomina. Vain paperin yllättävä pienentyminen aiheutti extra-askartelua. Tästä siis johtuu valkoiset suikaleet toisen kuvan reunoissa.

Taulut ovat valmistettu rapsuttamalla sormella hammasharjasta maalia paperille.Tämä on tälläinen halpa ja lapsille sopiva spray-maalin korvike. Sabluuna on leikattu piirretystä kuvasta. Toinen kuva on siis "räiskytetty" leikattuun aukkoon ja toinen aukosta leikatun figuurin avulla toiselle paperille.

Tänään nautitaan ihanasta auringosta vieraiden kera. Ja huomenna yritetään jaksaa Lapsimessuilemaan Tytön kanssa. 

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Mango Kids Forumissa - hippihaalarit Tytölle.

Tänään avattiin Forumissa Helsingin uusin Mango-myymälä. Mikä parasta Forumissa on myös Mango Kids -osasto! Aiemmin tätä ei olekaan Helsingistä löytynyt, vaan Suomen ainoa on ollut Ideaparkissa. Ideaparkista ollaankin ostettu pari neuletta ja farkut aikaisemmin, ja olen kyllä ollut tyytyväinen erityisesti noihin neuleisiin.
Forumin Mango oli täynnä tyllihameita ja melko tyttömäisiä hepeneitä, mutta "pinkit" saivat jäädä nyt muille, ja ostin tämän kesähaalarin. Haalari sopii täydellisesti kevään Hippie Girl - henkeen, jota esittelin aikaisemmassa postauksessa täällä. Olisi vain pitänyt ostaa ne hapsukengät.. Olisivat olleet kyllä täydelliset haalarin kanssa.

Asusteet on tietenkin kuvissa just eikä melkein - nooot! Ehkä joku matsaava helmi/pinni hankinta joudutaankin tekemään, jotta saadaan hippi-fiilis huippuunsa.
Laukkua on hyvä myös kantaa hieman ylempänä, jotta asento on mahdollisimman epäluonnollinen. Tärkeintähän on kuitenkin esitellä laukku kunnolla, eikös niin? Kuvan kruunaa rauhallisen neidin kymmenen mustelmaa ja jättilaastari kintussa.

Hieno haalari - hieno Tyttö - hienoja kuvia!

Mango Kidsin lastenvaatteet alkavat 3-4 -vuotiaiden koosta (104 cm), eli Pikkuveljelle ovat vielä liian suuria. Seuraava koko näytti olevan 5-6 -vuotiaat. Eli vähän väliinputoaja on kokojen puitteissa meidän Tyttökin. Aikaisemmin ostetut vaatteet ovat tuota pienintä kokoa: farkut ovat jo jääneet pieniksi ja neuleetkin ovat aika nafteja. Sen sijaan nyt myymälässä olevat 5-6 (116cm) vaatteet näyttivät kyllä liian suurilta Tytölle. Joten haalarikin on pienempää kokoa. Leveän mallin ja säädettävien olkaimien puolesta kuitenkin mahtuu hyvin ainakin tämän kesän.

Jos Forumissa päin liikkuu tällä viikolla, kannattaa samalla reissulla vilkaista Jesper Juniorin Ysmyt. Ainakin kirkkaan vihreitä ja oransseja välikausirukkasia pienille oli tarjolla 3 euron hintaan.

Muniva kukko ja muut pääsiäisperinteet.

Joulupukki, hammaskeiju ja pääsiäisen kuuluisuus muniva kukko. Löytyyhän näitä ihmeellisyyksiä, ja kaikkiin Tyttö uskoo aivan yhtä sokeasti. Niinpä pipot aseteltiin eilenkin illalla riviin odottamaan kukkoa ja kas kummaa: olihan se kukko muninut yön aikana! Vähän liiankin suuret munamäärät, jos äidiltä kysytään...

Muita pääsiäisperinteitä meillä edustaa Tytön kummien luona vierailu. Heiltä olemme oppineet munataistelun:
 - Ensin maalataan munat hartaasti. (Tällä kertaa testasimme myös sormivärejä, mikä ei lopulta ollut toimiva juttu. Sormivärit kuivuvat aivan liian hitaasti, ja kuorittavana oleva muna sotkeutuu märkään väriin. Niin sitten pestiin värjäytyneitä munia ja tahmaisia tassuja..)

 - Ihastellaan hienoja munia ja keitellään pinaattikeittoa.

 - Asetutaan ruokapöytään ja taistelu voi alkaa. Kukin iskee omalla munallaan toisen kilpailijan munan kanssa "päät" yhteen. Kenen muna säilyy pisimpään ehjänä, on tietenkin voittaja. Minulle tuli alunperin yllätyksenä, että munista tosiaankin usein vain toinen särkyy. Jotenkin olis ajatellut, että ainahan kuori halkeaa iskettäessä.

Parasta tässä perinteessä on, että tämä sopii kaikille vauvasta vaariin. Jostain syystä erityisesti nämä joukon juniori edustajat olivat varsin lahjakkaita taistelijoita - ainakin niin pitkään, kun malttoivat olla puristamatta munan kuorta rikki omassa kourassaan.

Sitten vain munat keiton sekaan ja ei kun herkuttelemaan!

Me jatkamme pääsiäisen viettoa upeassa auringon paisteessa. Pihalle siis!