Pikkuveljen huoneen pientä päivitystä.

Suuri teltta on saanut väistyä keittiöleikkien tieltä Pikkuveljen huoneesta. Näinhän tämä oli alunperin suunniteltukin, mutta jostain syystä se teltta vain pääsi mukaan silloiselta Ikean reissulta. Palautetaan se paikoilleen huoneeseen myöhemmin, jos leikkiväki sitä joskus taas vaatii. Tai pystytetään sitten ensi kesänä terassille. Nyt nautitaan ihana avarasta huoneesta (jos niin voi näissä neliöissä edes sanoa..).
Pikkujakkaroiden kohtalo vielä hieman arveluttaa, sillä eihän niillä tietenkään istuta, vaan seisotaan.

Kivat pikkukorit lieden yläpuolelle löytyivät Tigeristä. Juuri tuollaisia koukullisia etsinkin! Hyvä löytö, sillä aivan muuta olin tietenkin hakemassa. Kyllä nyt kelpaa kokkailla. 

Pientä ideaa olisi vielä takaseinän Lack-hyllyjen tuunaamiseen. Ja kovasti pohdin, pitäisikö isollekin seinälle vielä taiteilla jotain extraa. Toisaalta ihanan rauhallinen tunnelma on näinkin. 

Taulujen paikkoja saatiin myös vihdoin vaihdettua. Isolle seinälle pääsi ihana Muumi-juliste ja pikkuhyllykkö Muumi-figuureineen. Kaikki Muumilaakson asukkaat ovat Pikkuveljen sanastossa Pappoja, paitsi Haisuli on saanut kunnian erottautua omalla nimellään "Haisch".

Ihmeelliset "valkoisen" sävyt näissä sisustuskuvissa ovat syksyn harmauden, keinovalon ja valokuvaajan taitamattomuuden valitettava summa. Toivottavasti fiilis välittyy silti. 

PS. Valokuvaustaitojani kuvaa varmasti seuraava: eilen marssin valokuvausliikkeeseen hakemaan apua lisäsalaman toimimattomuuteen. Salama ei vain välähtänyt, vaikka näyttöön tuli tekstit. Vähän aikaa vehjettä pyöriteltyään kamera-ammattilainen totesi patterien olevan lähes tyhjät. "Että laitetaanko rouvalle uudet patterit salamaan?" "Joo, laita vaan... " Ehkä sen verran olisin kyennyt just itsekin tekemään, jos olisin vain älynnyt.

Itsetehtyä taidetta isälle.

Muutama vuosi takaperin tehtailimme Tytön kanssa isänpäiväksi kaksi taulua. Hyvin simppelijuttu toteuttaa. Ja teoksia kelpaa esitellä seinällä pidemmän aikaa, kun laittaa kunnon kehykset. Meillä nämä ovat koristaneet yläkerran käytävän seinää siitä asti.

Jostain lehtijutusta taisin bongata tuon tekstin " Älska den du är, det du gör och dom du lever närä. Det är allt. ". Tuntui tarkoitukseen sopivalta, vaikkei ruotsinkielisiä ollakaan. Teksti on kirjoitettu ihan kevyesti tussilla, mutta jos sattuu omistamaan sopivan kokoiset leimasimet, niin varmasti tulee siistimpi. Tai miksi ei voisi tulostaa tekstin ensin paperille ja painaa jäljet tulosteeseen. (Toki kannattaa käyttää vähän normaalia tulostuspaperia vahvempaa paperia.)

Toteutukseen kannattaa valita jälleen kerran hetki ennen kylpyä, kuten aikaisemmin postatusta perunaleimausepisodista käy hyvin ilmi. Varsinkin pikkujalkojen jälkiä löytyy varmasti muualta kuin taulupapereista. Joten paljon suojapaperia ympärille ja vatiin vaikka vesi valmiiksi, niin suurilta vahingoilta vältytään. Ja ei muuta kuin tassuttelemaan isälle muistoa!

Siinä kaikki.

Herkkuja harmauteen.

Pari päivää ovat olleet kovin harmaita: sataa tihuttaa ja on vain niin ankeaa. Pieni nuhan poikanenkin yrittää vaania nurkan takana. Vaan eipä lannistuta! Herkut piristävät tunnetusti mieltä. Sunnuntain Alepan reissulta tarttui mukaan hedelmäsnackseja. Ja eilen piti jo käydä täydentämässä varastoja.

Meinasivat kyllä jäädä ensin hyllyyn, sillä parin euron hinta tuntuu aika kovalta moisesta pikkupussista. Mutta onneksi testasin! Rakkautta ensi maistelulla. Varsinkin tuon trooppisemman makuyhdistelmän namuset ovat todella herkkullisia. Ja niin täynnä makua, että pieni pussi on varsin riittävä useampaan herkkuhetkeen.

Kyseessä ei ole mitään kuivattuja hedelmiä, vaan viinikumityyppisiä snacksejä. Kuitenkin nämä namuset ovat valmistettu 97% hedelmästä ilman lisättyä sokeria, keinotekoisia värejä tai säilöntäaineita. Ja lisäksi tämä herkku on luomua. Namujen ulkonäkö ei ehkä ole kaikkein houkuttelevin, mutta maku kelpaa myös lapsille karkkipäivän herkuksi. ( Joo, myönnän - tämä äiti ei itse tietenkään noudata karkkipäiviä..)

Jos mieli tekee makeaa, niin näitä herkkuja löytyy siis kaupan snack-hyllystä, ei karkkihyllystä. Slurps!

Paperisia lapsuuden aarteita.

Saanko esitellä Leilan, Lailan, Sannan ja Sannin sekä monet muut paperiset ystävät?

Vanhoja lelujani ja jopa jotakin vaatteitani on säilytetty hartaasti vuosikausien ajan. Välillä niitä sitten kaivellaan esille ja omat lapseni pääsevät käyttämään niitä. Barbiet ovatkin kovassa käytössä, samoin My Little Ponyt. Toisinaan kyllä harmittaa paljastaa näitä ehjinä sailyneitä aarteita, sillä ne saattavat kyllä hajota tai ainakin vahingoittua pelottavan nopeasti hieman rajummin leikkivien lasten näpeissä.

Mummin kaapista löytyy aikamoinen kätkö paperinukkeja, joista osalla Tyttö on nyt saanut alkaa leikkimään. Paperinukkejen alkuperästä ei ole muistikuvaa. Osa on varmasti kulkeutunut Saksasta tuliaisina ainakin nukkejen asuista päätellen.
Osa puvuista on suoraan 70-luvulta, joten ne ovat todennäköisesti olleet jo vanhoja saadessani ne. Voisikohan yhden tätini kyläkaupan kätköt olla niiden alkulähde?
Ja yhden muistan ostaneeni ihan itse pienestä kirjakaupasta. Se oli sellainen kapea vihko, jonka kannessa oli nukke ja sisäsivuilla vaatteet. Niitä olen nähnyt vieläkin jossain myytävän.

Bonuksena on Neumann paperisena versiona, vaikken suuri Dingo-fani ollutkaan. Paperi-Nipa on vielä Mummin hoivissa, ettei se pääsisi vahingoittumaan. Tosin riski siihen, että suurinta prinsessa vaihetta elävä Tyttö edes kiinnostuisi pitkätukkaisesta paperimiehestä mustassa nahkatakissaan taitaa olla melko vähäinen.

Ihana muisto ovat myös nuo nukkejen taakse kirjoitetut nimet. Jokainen vaatekin on nimikoitu, jotta oikea omistaja varmasti löytyy.
Varmasti nämä ovat olleet mielestäni maailman ihanimpia nimiä aikoinaan: Laila ja Leila ja kumppanit. Pojissa taisi olla ainakin Jari-niminen nukke.

Tyttö nimeää leikeissään usein Barbiet ja muut S-kirjaimella alkavasti (tai C:llä, en ole ihan varma tästä). On Sisse, Sessi, Seela, Senni ja Sanna. Meillä asustavat myös Saara ja Ruusu nimiset nuket, sekä Beibbari. Viimeisen tunnistavat ainakin kaikki tyttölasten vanhemmat, eli Baby Born -nukke, jonka nimi todellakin on vain Baby Born eli tuttavallisemmin Beibbari.

Leikitäänkö teillä paperinukeilla?

Merkitään ja muistetaan - Pikkuveljen touhuja.

Taitaa olla perinteinen toisen lapsen syndrooma, että muistiinpanot ja merkinnät kakkosen vauva-ajasta jäävät vähiin. Eikä valokuviakaan tule näpsittyä samaan tahtiin kuin esikoisesta.
Eikä tästä voi syyttää pelkkää ajanpuutetta. Eikä ainakaan tapahtumat ole mitenkään vähempi arvoisia. Ehkä jopa päinvastoin. Nyt ymmärtää, miten nopeasti kaikki muuttuu - ja unohtuu. Merkityksellisiä hetkiä tuntuu olevan niin paljon, että kynnys aloittaa nousee: jos kirjoitan tämän, täytyisi kirjoittaa myös tuo... Ahdistus ja paniikki. Eihän mulla ole aikaa kaikkeen tähän!!! Niinpä niin. Tyhjän paperin kammo. Aloitan sitten huomenna paremmalla ajalla.

Pienikin muisto silloin tällöin kirjattuna ilahduttaa varmasti jälkikäteen. Arkiset sattumukset ja pienet huomiot ne kuitenkin unohtuvat nopeimmin. Tytön olessa noin 10-kuukauden ikäinen aloitin kirjoittamaan päiväkirjaa, johon kirjasin myös muistamiani juttuja edeltävän vuoden ajalta. Tekstiä on useita kymmeniä sivuja. Parin vuoden kohdalla kirjoitusvauhti pikkuhiljaa hiipui ja lopulta merkintöjä on vain harvakseltaan. Harmi.
Parasta noissa kirjoituksissa on ihan arkiset jutut. Juuri ne jutut, jotka Pikkuveljen osalta ovat kirjaamatta. Mutta korjausliike tapahtukoon nyt heti. Ei huomenna.

Pikkuveli on usein iloinen ja tyytyväinen touhuilija. Kutitusta masusta - ja nauru raikuu. Aina ei kuitenkaan jaksa iloita: pieni nappisilmä onkin herätessään kovin äänekäs. Ei itke, vaan huutelee. Suorastaan komentaa noutamaan sängystä. Kaikki heräämiseen tarvittava energia tulee nähtävästi käytetyksi tuohon metelöintiin, sillä tämän jälkeen hän usein haluaa toipua rauhassa sylissä ja on joskus vähän kärttyinenkin.

Tahtomies päättää itse kenen sylissä suvaitsee toipua. Parasta tässä on, että äidin syli ei siis automaattisesti ole se paras. Huonointa tässä on, että välillä tällä valitulla sylillä olisi muutakin tekemistä, mutta sylin vaihtaminen ei tule kysymykseen. Neuvottelumahdolisuuksia ei jaeta tässä pelissä.

"Korkealla olen. Ei mua huimaa. Meinaan hypätä!"

Jääräpäinen lähestyminen on tuttua myös muissa tilanteissa. Pikkuveli ei kertakaikkia pääse yli, jos hän sattuu haluamaan jotain. Paremmankaan vaihtoehdon tarjoaminen ei välttämättä poista alkuperäistä halua. Hypoteetinen tilanne: Hän haluaa pihlajamarjoja maasta. Ne ovat likaisia ja tarjoan rusinoita sen sijaan. Ei kelpaa. Hän haluaa pihlajanmarjoja. Ihan sama, vaikka rusinat ovat herkullisia. Pidä äiti rusinasi. Mutta et kyllä anna niitä siskollekaan.

Isosisko on ihanin ja viihdyttävin henkilö koko maailmassa. Useimmiten sisarukset jaksavat leikkiä hyvin sovussa, kunhan aikaa on vietetty tarpeeksi myös erillään. Leikin aiheiksi sopivat yhtä hyvin majaleikit, painiminen, Dublot tai junarata kuin korujen plärääminen, Barbiet ja ponitkin. Pikkuveli antaa siskon pukea ja kammata itseään. Usein pinnien, pantojen, korujen alta olisikin vaikea tunnistaa Pikkuveljeä pojaksi, jos ei tietäisi..

"Olen niin söpö, että siskon on pakko halia mua."

Ja silti pojat on niin poikia. Pärinä ja pörinä moottoroidun ajoneuvon yhteydessä on kyllä outoa. Nämä äänet alkoivat jo puolivuotiaana ilman sen kummempia varoituksia. (Tyttö ei taida osata päristä vieläkään. ) Tavalliset henkilöautot eivät enää jaksa kiinnostaa, mutta jokaisesta "Geggasta" on mainittava erikseen. "Tuku-tuku-tuku" junat ovat myös erikoisen kiinnostavia. Ja entäpä jos taivaalta kuulluu pörinää - ja sitä kuuluu näillä leveyksillä aika usein - kyllä jokainen lentokone on omin silmin nähtävä sumusta tai pilvistä viis.

"Tässä kirjassa on nää kivat rapisevat verhot."

Yksi päivän parhaita hetkiä on päiväunia edeltävä lukuhetki. Useimmiten ei tarvita kummoista kehoitusta omaan huoneeseen siirtymiseen, sillä "kukkuu" (=Pupu piilossa) - , "kvaak, kaak, kaak" (= eläinten kuvia) - tai "Mischu" (=Misu-kisu) -kirjat ovat niin kiinnostavia, että poika löytyy kellimästä lattialta kirjojensa kanssa usein minua nopeammin. Lueskelemme hetken tyynyihin nojaillen ihan vierekkäin. Jos uni ei heti tule, niin laulellaan kirjoihin liittyviä lauluja lisäksi. Pikkuveli haluaa usein lopulta omaan sänkyyn nukahtamaan, jos ei ole sattunut nukahtamaan jo kesken saturepertuaarin. Parhautta. Tästä on vaikea luopua äitiysloman loppuessa.

Sellaisia merkintöjä tällä kertaa. Lupaan ja vannon kautta lapion ja sangon, että kirjoitan lisää. Pian.

Olipahan ihanat festit.

Huippuhyvää seuraa, perunasalaattia, makkaroita, hapankaalia ja junnuille hotdogeja - niistä oli meidän Oktoberfest tehty. Erityisen positiivinen tuttavuus oli tuo hapankaali. Vieraat eivät olleet aiemmin edes hapankaalia maistaneet, eikä itsekään sitä turhan usein ole nautittu. Melkoiset ennakkoasetelmat/luulot olivat siis kyseessä!

Tällä kertaa väsäsin uunissa haudutettua hapankaalia. Tuttuun tapaan lukaisin ohjeen huolimattomasti. Ajattelin, että ainekset vain sekaisin ja sen jälkeen nopea lämmitys uunissa. Pientä kiireen poikasta olikin aistittavissa, kun haudutusaika olikin tunti plus puolituntia jatkoa vielä makkaroiden kanssa.
Lapsiperheelliset tietävät, että ruoka-ajoista ei ongelmitta lipsuta.. Puolentunnin odotuksen vaihtuminen puoleentoistatuntiin voi aiheuttaa ylimääräisen nälkäkiukkukatastrofin. Välipalaa siis lasten kitusiin hieman runsaammalla kädellä, ja niin kokkailut pääsivät jatkumaan.

Kattaminen jäi kiireessä vähän puolitiehen. Laitan kuitenkin kuvan, kun pöydän päässä näkyvät Hullareilta kotiutuneet ihanat suola - ja pippurimyllyt. Kyllä niitä kelpaa ihailla!

Meidän festien meno oli sen verran vaudikasta, että kuvasaalis jäi varsin laihaksi. Onneksi kuitenkin illan päätähdet tuli kuvatuiksi: perunasalaattia ja hapankaalia makkaroilla - olkaa hyvä!

Perunasalaatin ohje ei ollut paras mahdollinen. Tykkään ainakin itse enemmän vähän öljyisemmästä versiosta. Tässä käytettiin valmista sinappisalaattikastiketta pohjana.
Molemmat ohjeet ovat peräisin syksyn Pirkka ruoka -lehdestä.

Laittakaahan hapankaalin ohje testiin! Vielä on hyvin lokakuuta jäljellä festien järjestämiseen!

Meikän marttailut - kattilan puhdistus sokeripalalla.

Ennen lapsia en unohtanut/rikkonut/tuhonnut asioita juuri koskaan - ainakaan omasta mielestäni. Mutta nyt on avaimet lähes joka päivä hukassa. Parhaimmillaan niitä on etsitty puolisen vuotta, jonka jälkeen ne löytyivät neuletakin taskusta vaatekaapista. Kesäkaudella ei villaista takkia tullut käytettyä (puolustus), mutta olisi luullut avaimien paljastuvan viimeistään vaatekaappeja tyhjennettäessä ennen remonttia. Mutta ei.

Uutena puolena olen löytänyt itsestäni myös Pohjaan Polttajan. Tämä Pohjaan Polttaja kykenee sulattamaan kattilallisen tutteja ja ihmettelemään samalla, kuka arvoisista naapureista suvaitsee polttaa autonrenkaita pihallaan.. Sen verran paha käry oli kyseessä.

Sittemmin olen erikoistunut puuron jättämiseen hellalle - levy päällä tietenkin. Tässäkin tilanteessa pystyn vielä totaalisesti tyrmäämään väitteet, että minulla olisi jäänyt jotain hellalle, ennen kuin näen itse kattilan. Viaton " ei mulla mitään hellalla ole" ei taida enää pitkään tehota tässä taloudessa.

Tästäpä pääsemmekin itse vinkkiin:

Kenties koko muu maailma tämän tietääkin, mutta itse olen oppinut vasta viime aikoina, että paras Pohjaan Polttajan käsittelyssä tummentumaa ottaneen kattilan pohjan puhdistaja on sokeripala. Turha liotella astianpesu aineella, soodalla tai muulla kemikaalilla. Karhunkielelläkin hankaaminen on paljon hankalampaa ja lopputulokseltaan huonompi vaihtoehto kuin pikkuinen sokeri. Puuhaa auttaa, jos jaksaa ryhtyä hommaan heti. Muutaman viikon päästä mustuneen pohjan puhdistus vie huomattavasti enemmän aikaa ja sokeria.

Ja kylläpä kattila kiiltelee sokerikäsittelyn jälkeen.

Tänään saadaan ihania vieraita Oktoberfestin merkeissä! Luvassa on tietenkin makkaroita ja perunasalaatia. Toivottavasti saan hoidettua kokkailut ilman harmeja.

Hienoa viikonloppua kaikille!

Mökkinäkymiä ja löytö.

Viime viikolla piipahdimme muutamaan otteeseen myös mökillä fiilistelemässä. Mökki sijaitsee vain kävelymatkan päässä Mummolasta, jossa olimme talonvahteina.

Yksin mökille livistettyäni yritin hieman siistiä paikkoja, sillä seuraava kerta, kun sinne oikeasti menemme saattaakin olla jo joulu. Aika menee niin nopeasti! Ja samalla ajatuksena oli napsia muutamia kuvia mökistä tännekin nähtäväksi.

Siivous jäi kuitenkin puolitiehen, kun ukki toi yllättäen mökille kovasti hinkuneen pikku-apurin.. Tyttö halusi leikkiä mökkileluilla (joo, meillä on mökillä kasapäin leluja, joista suurin osa on minun vanhoja). Kehotin Tyttöä valkkaamaan muutaman Barbie-jutun mukaan Helsinkiin. Tämä oli ovela suunnitelma ostaa lisää siivous-aikaa. Mutta tongittuaan lelulaatikoita ehkä jopa (!) puoli minuuttia, Tyttö alkoi huutaa: "Äitii,äitii, tuu heti tänne! Äkkiä! Äitiii!".
Ajattelin, että laatikossa on vähintääkin kuollut rotta tai muuta yhtä ihanaa, sen verran kova kiljunta oli kyseessä. Mutta mitä vielä: kesälomasta asti kadoksissa ollut Trioli -nalle oli salaperäisesti piiloutunut Barbien sekaan. Nalle-parka oli jo henkisesti haudattu ikuisiksi ajoiksi kadonneena.

Barbiet eivät siinä enää jaksaneet kiinnostaa, kun piti lähteä ilmoittamaan Triolin riemusanomaa kaikille. Siivous stop, kuvaus stop. Muutamia kuvia ehdin onneksi nappaisemaan. Kuvaillaan sitten jouluna enemmän.

Mökillä on tuollainen pikku-sievä tunnelma: vanhoja ja uusia kalusteita sekaisin, paljon tyynyjä, väreinä beigeä, vaniljaa, valkoista, puuta sekä ripaus sinistä.

Keittiön ja eteisen runkona on vanha hirsikehikko, jota on jatkettu rakentamalla ensin yläkerta ja takapihan puolelle pesutilat ja makuuhuone. Lisäksi muutama vuosi takaperin laajensimme etuterassin päälle ruokailutilan ja tuulikaapin verran. Voi siis sanoa, että mökki on vähintäänkin persoonallinen sokkelo - hyvänä päivänä sympaattinen, huonona ahdas ja epäkäytännöllinen. Erään mökkivieraan mukaan kuitenkin hyvin omistajiensa näköinen tapaus!

Olisipa sitä pihassakin vähän laittamista. Omin käsin aikoinaan paikoilleen punnerretut pihakivetkin ovat rikkaruohojen peittämät.. Ja entäs tuo puutarha, joka pilkottaa kivetyksen takana? Niin paljon puuhaa, niin vähän aikaa. Joskus toisten sitten!

Kekkerit ja kattaus - askartelua ja lahjavinkki.

Lupailin Helsinki Design Week:n lastentapahtumasta  kirjoitellessani esitellä kattaustyöpajan tulokset myöhemmin. Teimme siis servettirenkaita. Renkaiden ohella koristelimme myös itse servetit, joten eivät nämä ihan oikeaan käyttöön sovi, mutta leikkeihin sitäkin paremmin.

Isän ja Pikkuveljen kauppareissun aikana katoimme pikkupöytään viinirypäleitä ja vettä (aikas nopeasti kasaan riivityt eväät). Kynttilätkin Tyttö tahtoi, vaikka ei niihin tulta uskallettukaan laittaa. Hienot juhlat siis kyseessä, eväistä viis!

Vastaavia kuviollisia askartelupapereita olen nähnyt Tigerissä. Viiksiä ja ruutuja: ihania!
Ja askartelussa käytetyt välineet olivat Fiskarsin.

• Pienemmillä vipulävistäjillä (esim perhonen) reikien tekeminen onnistui hyvin neljävuotiaalta. Eli tämä vipulävistäjä vastaa melkolailla tuttua reijitintä. Ja kivaahan on, että myös nuo silput voi käyttää askarteluun.
• Nuo servettirenkaiden isoimmat reiät (esim sydän) on tehty kuvioleikkureilla, jotka olivat kyllä liian leveitä ja raskaita ainakin meidän Tytön yksinään käytettäviksi. 
• Servettirenkaiden reunoja on leikattu kuvioreunasaksilla, joissa riittäkin valinnanvaraa perinteisen siksak-kuvion lisäksi. 

Lisäksi tietenkin tarvittiin suuret määrät glitter-liimaa, tusseja ja taiteellista vapautta.

Servettirengasidea on helposti jalostettavissa Halloweeniin ja pikkujouluihinkin. Nämä ovat helppoja toteuttaa, eikä ohjeita tarvita. Jouluun voisivat sopia ainakin Sinellin verkkokaupasta löytyvät sydämet, tähdet ja pallot.
Nyt alkoivat jo joulukortitkin pyöriä mielessä...

Bonuksena:

Laadukkaat askarteluvälineet ovat muuten aika kiva vinkki pikkutyttöjen synttärilahjoiksi. Pikkulegojen sijaan voisikin kaverille lahjoittaa vipulävistäjän ja pinon kartonkia. Askarteluvälineen käyttöikä on varmasti useita vuosia, hinta sopiva (noin 5 euroa) eikä siihen heti kyllästy - täydellinen lahja siis! 

Hullut iltatärpit.

Jatketaan pikaisesti vielä Hullari-aiheella. Jos ei nuo katalogin perustarjoukset kummoista hypetystä meikäläisessä aiheuttanut, niin iltatärpeissä olisi sitäkin useampi kiinnostuksen kohde. Voisi jopa sanoa, että esimerkiksi keskiviikkoillan tärpeistä voisin vastaanottaa lähes jokaisen hymyissä suin!
Vai mitä sanotte näistä:

Ruokapöydän tuolit ovat menossa pikkuhiljaa vaihtoon. Haaveilen ns. eriparituoleista, joten nuo Hayn  J77-tuolit olisivat hyvä alku vaihdokselle. Kynttelikköjä ei suoranaisesti tarvita, mutta onhan tuo Weight Here ihanan jykevä. Ja suolamyllyä ei meillä ole. Ja vanhalle pippurimyllylle olisi toinenkin sijoituspaikka. Ja, ja, ja... Joten eikös nämä ole jo vakavasti otettavia tarpeita?

Lisäksi Lasten Uggit voisivat paikata Tytön pakkaskenkävajetta. Ja Tigerin mohairneule olisi ihana, mutta onneksi sitä ei tarvitse vakavissaan edes harkita (valkoinen, käsinpestävä neule ja tahmanäppitaapero eivät ole hyvä yhdistelmä).
Torstain tärppeistä Balmuirin huivi sopisi vaikka unohtuneeksi syntymäpäivälahjakseni. Synttärit olivat ja menivät, eikä lahjaa vain kuulu. Ehkä on aika ottaa ohjakset omiin käsiin - oikeutettua, eikö totta?
Perjantaina myyntiin tuleva Reiman toppahaalari on todella edullinen: ovh puvulla on 159 ja nyt tärpeissä hintaa 99 euroa. Meillä talven varusteet ovat jo haalareiden osalta hankittu, joten jääköön kisa näistä puvuista muille suosiolla.

Eiköhän tämä riitä näistä hullutteluista tällä erää. Hauskaa keskiviikkoa!

Hullut Päivät 2014 - täsmäisku tärpit.

Hullut päivät - ihanaa vai kamalaa? Kuulun siihen ihmisjoukkoon, jota suuri väenpaljous ja ostoshysteria eivät ahdista. Kokemus on myöskin opettanut, että turha jahkailu kaupoissa tuottaa enemmän harmia kuin nopea toiminta. Ja monessa tilanteessa on suositeltavaa lopullisen ostopäätöksen tekeminen vasta kotona: osta, pidä, vaihda tai palauta. Ja useimmiten en palauta. Aika pro siis kyseessä...

Täsmäiskut ja nopeus taktiikkana toimivat erityisesti erilaisissa Ystävämyynneissä ja muissa alennustapahtumissa - ja tietenkin Hullareilla.
Ahdistusta voi vähentää myös ennakoimalla mahdollisia riskitekijöitä: ruuhkassa tulee aina kuuma ja jonotuksen aikana vaivaa aina nälkä ja jano. Siispä kevyesti päälle ja käsiveskaan evästä. Veskan tulee olla mielellään olan yli pidettävissä, ettei sitä tarvitse joka laarin kohdalla laskea lattialle. Ja ne hanskat - no, ne häviävät kuitenkin, eli unohda nahkaiset Sausot suosiolla kotiin ja pääset vähemmällä murheella.

Tiesittekö muuten, että monet käyvät edellisenä iltana katsomassa haluamansa Hullari-tuotteen sijainnin Stockmannilla? Ihan oikeasti! Suurin osa tuotteista tuodaan osastoille  edellisen päivän aikana ja peitetään, tai ainakin tyhjät myyntipaikat ovat jo varattuina kyseisille tuotteille. Ja sitten tehdään reittisuunnitelma, mitä kautta sinne pääsee aamulla nopeimmin. Ihan näin pro en vielä taida olla...

Aikainen lintu nappaa parhaat päältä myös muista kuin kuvastossa esitellyistä tuotteista. Ainakin Helsingin keskustan tavaratalossa on paljon näytekappaleita niin vaatteissa kuin kengissäkin.

Mitä meille sitten voisi näiltä Hulluita Päiviltä hankkia? Sisustuspuolelta ainakin Hay:n pikkupöytä ihastuttaa sekä Jieldé-valaisin. Edullisempia hankintoja voisivat olla metallipunoksiset korit.

Hay DLM-pöytä / Jieldé / Tila ja järjestys Kuvat Stockmann

Naistenvaatteista suosittuja ovat varmasti keskiviikkona myyntiintuleva Samuji-mekko, FilippaK:n merinovillatakki ja villakangastakki. Tuosta merinovillaneuleesta minulla onkin jo muutaman vuoden käyttökokemus, eikä sitä voi kuin kehua: ei nypyn nyppyä.

Kengistä kysyntää on tietenkin Uggeilla, sen verran harvoin niitä alennuksesta löytää. Niistä haaveilevan kannattaakin tehdä se reittisuunnitelma: parhaat koot loppuvat heti ensi minuuteilla. Muista kengistä ainakin Tiger of Swedenin nahkanilkkurit näyttävät varsin kivoilta.

Torstaina on vuorossa Tiger of Sweden villakangastakki, ja Liu Jo-farkut kiinnostavat ainakin minua normaalin vyötärönkorkeuden ja tosi edullisen hinnan vuoksi. Lauantaina kiinnostusta herättää Henry Loydin raitapusero.

Listaahan voisi jatkaa vaikka miten, mutta kun todellisuudessa tarvetta ei ole oikeastaan millekään, niin eiköhän lopeteta tähän. Hyviä shoppailuja vain kaikille!

Talonvahdit.

Toppatakit ovat päässeet ensimmäiseen testiin, sen verran kylmistä aamuista ollaan saatu nauttia talonvahtireissulla Savossa. Eilen heräsimme sankan sumun keskellä, ja tuntui ettei se hävene laisinkaan. Ilman kosteus oli suorastaan käsin kosketeltavaa. Mutta sieltähän se aurinko kuitenkin ilmestyi aamupäivän aikana ja jaksoi paistaa aina iltaan saakka.

Puolukkaretkemme saikin upeat puitteet. Desilitran saaliista pitäisi tehdä ainakin piirakka, puuroa ja hilloa, mikäli Tyttöä on uskominen.. Ja kaikille meille maistuvat puolukat ihan naposteltavinakin! Puolukka taitaakin olla meidän talouden eniten kulutettu marja. 

Tytön Crocsit ovat olleet sopivat kosteina ja viileinä aamuina käytettäviksi. Plussaa myös helposta puettavuudesta. On kiva, että edes yhdet kengät saa helposti ja nopeasti pois heti kynnyksellä. Pihasta kantautuu sisälle kasoittain hiekkaa muutenkin.

Äiti kaupungilla 2. - sisustusinspiraatiota etsimässä.

Lauantainen vapaapäiväni kaupungilla jatkui lastenvaatteiden jälkeen sisustukseen keskittyen. Sen verran harvoin tulee Helsingin keskustassa ja Punavuoressa liikuttua, että reittisuunnitelmassa oli ihan tarpeen Design District Helsinki -kartta. (Joo, mä olen niin maalta!) Tosin, kun ensimmäisen kohteeni oli Papershop ja siitä suuntasin Stockmannia kohti, niin monen monta ihanaa liikettä osuu reitille ihan väkisin.

Pino, Smyygi, Zarro, Casuarina, Granit jne. Butiikkeja tällä alueella riittää. Kaikki matkan varrella olleet vaatekauppa-ihanuudet skippasin suosiolla. Ja ostoksiakin hillitsi (onneksi) tyhjän kukkaron lisäksi järjettömästi painavat pussit Kampin ostoksia - kyllä toppakin painaa, kun sitä useamman tunnin roikottaa mukanaan, vai olisiko vain harjoituksen puutetta?

Sisustuskauppakierroksen tarkoitus oli inspiroida ja rentouttaa - ja molempia se totisesti teki!

• Tarjolla on paljon ihania valaisimia. Mieleen jäi erityisesti värjätty lasi, mutta myös graafisia valkoisia ym on paljon erityisesti pöytä- ja jalkamallisina. 
• Pinnalla ovat juuri nyt erilaiset säilytysratkaisut: hyllyjä, laatikoita, purnukoita - you name it! Syksy on selvästi organisoinnin aikaa.
• Design kirjaimet ja printit koristavat yhä julisteita, kortteja ja astioita. 
• Syksy on myös tekstiilien uuden tulemisen aikaa: tyynyt ja viltit tuovat uutta väriä sisustukseen tai ovat pelkistetyn musta-valkoisia.
• Materiaaleista valkoisen kiiltävän pinnan ohelle on tullut paljon rouheita, luonnonläheisiä pintoja: betonia, metallia ja puuta. 

Alla olevaan kollaasiin keräilin Polyvoresta joitain pikkujuttuja, jotka olisivat voineet näyttäytyä inspis-matkallani (ja osa näyttäytyikin). 

1. Muuto gray throw pillow / Muuto blue throw pillow / Muuto yellow throw pillow / 2. Sphere lamp  
3. Design Letters wood home  / Design Letters grey home decor, 4. Iittala gray table lamp 5. Minus Tio black magazine rack  6. Muuto Yellow box /  Muuto storage box 

Pehmeiden vaatepakettien lisäksi raahasin kotiin vähän isomman palan kuparin väristä metallia Granitista. Sen käyttö on kyllä vielä täysin kysymysmerkkinä. Pitäisi ensin päättää jätetäänkö makuuhuone valko-harmaaksi, vai lisätäänkö sinne jotain väriä, eli tässä tapauksessa tuota kuparia. Tai ehkäpä maalaan tuon metallin valkoiseksi.

Suurin harmituksen aihe onkin, että miksi en tehnyt tätä kierrosta aikaisemmin??? Kyllähän aikaa ja mahdollisuuksia varmasti löytyisi, kun vain vähän järjestelee asioita. Lastenhuoneisiin olisi löytynyt monta kivaa ideaa ja monta ihan konreettista hankintaakin. Esimerkiksi Tytön huoneen seinähyllyksi olisi ollut monta kivaa vaihtoehtoa. Eihän jo ostetut tauluhyllyt ole huonot (ainakin ne olivat tooosi halvat), mutta...  No, tästä kerrasta viisastuneena täytyy laittaa jo seuraava retki perheen kalenterivarauksiin, niin ei ainakaan jää tekemättä!