I sydän U 2015.

Hiljaista on ollut joulun aikainen blogielämä. Perinteisten jouluhulinoiden ohella on Pikkuveli jatkanut sairasteluaan, ja omakin flunssa vain jatkuu.. Toivottavasti uusi vuosi tuo uutta virtaa mukanaan! Paljon muuta uutta on ainakin luvassa. Palataan niihin myöhemmin.

Nyt I <3 U. Kiitokset ihanille vieraille vauhdikkaista karkeloista - jälleen kerran!

Ja hienoa Uutta Vuotta kaikille!

Pienet viemiset - DIY himmeli paketissa.

Näpräilin parille vähän isommalle serkukselle viemisiksi DIY himmelipaketit. Eli pussista löytyvät pillit valmiiksi oikeisiin mittoihin leikattuina, lankaa ja ohjeet himmelin tekoon. Puuhapaketti, joka sopii vaikka aaton ajanvietteeksi... Pukkiahan ne odottavat isommatkin lapset (ja aikuiset).

Pillihimmeli on paljon helpompi tehdä kuin olkinen versio. Lisäksi pillit toimivat tälläisessä paketissa paremmin, koska oljet rikkoontuvat helposti painuessaan.

Himmelin ohje on peräisin Pastellimaja -blogista. Siellä on selkeät kuvat vaihe vaiheelta, kuinka himmeli tehdään. Minä näppäränä tyttönä tietenkin kirjoitin käsin tiivistetyn version ohjeista. Voin sanoa, ettei tullut ihan yhtä selkeä. No, pitänee olla läsnä, kun himmelin teko alkaa :).

Rohkeasti vain pillihimmelin tekoon! Ei todellakaan ole vaikeaa. Ja jos on syntynyt traumoja olkihimmelin teosta joskus aikaisemmin, niin ei huolta: tämä on paljon helpompaa. Olen väsännyt tässä ohessa myös olkiversioita samasta timantin muotoisesta himmelistä, ja näitä pillistä tehtyjä syntyy ainakin kolme samalla ajalla kun tekee yhden olkisen.

Vielä ehtii - viime hetken lahjavinkit Tytölle.

Tyttö on tosiaan toimittanut kauan ja hartaasti askartelemansa joululahjojen toivelistan jo pukille. Askartelu alkoi hyvissä ajoin syksyllä Lego-kuvaston merkeissä. Sitten odoteltiinkin pitkään muiden lelukatalogien saapumista. Jokaisesta uudesta kuvastosta löytyi tietenkin jotain kivaa..

Aikas helpot ovat Tytön toiveet nimetä ihan ilman listaakin, sen verran kovaa Disney Princess -buumi jyllää tällä hetkellä. Prinsessoista tällä hetkellä suosituin on Tähkäpää ja kovassa nousussa Frozenin Elsa. Toinen kiinnostuksen kohde on Barbiet. Ja jos ja kun nämä kaksi yhdistää - prinsessa Barbie - ei voi olla väärässä toiveiden suhteen.
Tämän pukin apulaisen tietoon ei kuitenkaan ole ainakaan toistaiseksi ilmaantunut juuri tälläistä toiveiden täyttäjää. Barbeja kun tosiaan jo löytyy melkoinen kasa valmiiksi. Mutta todennäköisesti pukki tuo tullessaan Barbeille sopivat prinsessa-asut. Eiköhän niistäkin riemu synny!

Muita haluttuja lahjoja neiti 4-veen listalla olivat muun muassa My Little Pony-pehmo, joka ääntelee; prinsessa pikku-Legoja; uiva merenneito; Tähkäpää puku; korkokengät; Minni -peli jne.

Laitan tähän alle kuitenkin muutaman muun kivan jutun, jotka meiltä jo löytyykin tai saattaa piakkoin löytyä. Listan ulkopuolisia ideoita siis. Useimmista löytyy myös pojille sopiva versio, mutta tässä siis nämä punaiset, pinkit ja prinsessa-painotteiset.

1. Canon-kamera karkkainen.com; 2. Hama-helmet, stockmann.com; 3. Lego säilytysrasia, stockmann.com; 4. Tirsat-pyjama, marimekko.fi; 5. Oral-sähköhammasharja, karkkainen.com; 6. Stiga-kelkka, karkkainen.com

Kaikki yllä olevat sopivat noin kolmevuotiaasta (ehkä Hama-helmiä lukuunottamatta) alkaen. Ja iloa on pitkäksi aikaa eteenpäin: ei mitään kertakäyttölahjoja siis!
Ja kivojahan näistä monet ovat myös äiteelle. Lapsen ottamat kuvat on usein aikas hauskoja ja oma kamera pitää myös tahmanäpit erossa mamman laitteistoista. Legoista ja erityisesti järjestyksestä pitävät myös vanhemmat, ja sähköhammasharja helpottaa arkirutiineja. Stigan kyytiin toivon pääseväni piakkoin. Ja Hama-helmet: en voi vastustaa!!
Pyjama jääköön lapsen omaan käyttöön, vaikka voihan sen ulkonäöstä nauttia äitikin.

Lankapallot kranssissa - DIY.

Törmäsin jo aikaisemmin syksyllä Pinterestissä kuvaan kranssista, jossa on koristeena lankapalloja. Ja siitähän se innostus sitten lähti. Vähän muokkailin kranssia modernimmaksi jättämällä osan pohjasta näkyville. Alkuperäisessä kuvassa lankapalloja oli siis koko kranssi täynnä.

Valmiina ostettujen styrox-pallojen ja kranssipohjan ympärille kieputtelin kaapista löytyviä jämälankoja. 

Tämä askartelu sopi siis mainiosti myös koko syksyn kestäneisiin kaappien tyhjennystalkoisiin. (Mistä tulikin mieleeni, että toinen jämälankojen käyttökohde on myös jäänyt esittelemättä.. Katsotaan, josko saisin vielä postattua siitä ennen joulun pyhiä. Jos vaikka joku kaipaisi pikku puuhaa näppärille näpeille pyhien aikana.)

Lankapallot on työnnetty kiinni pohjaan cocktail-tikkujen avulla. En käyttänyt missään vaiheessa liimaa, mutta ei siitä haittaakaan olisi. Pallot ovat aika raskaita suhteessa kiinnitystikkuun, ja ne irtoavat helposti liikuteltaessa. 

Aikas kiva kranssi. Ja taas on lankakori vähän väljempi. 

Tytön kanssa kahdestaan - Tuomaanmarkkinat 2014.

Vihdoin sunnuntai-iltana lähdimme Tyttösen kanssa ihailemaan Helsingin keskustan joulutunnelmaa. Ja totisesti tuota tunnelmaa löytyi. Matkamme kävi Stockmannin joulupukin ja jouluikkunoiden ihailemisen jälkeen syömään La Famigliaan. Sieltä jatkoimme edelleen kohti Tuomaanmarkkinoita. Tarkoituksella valitsin Esplanadin puoleisen reitin, jotta päädyimme Senaatintorille tuomiokirkkoa suoraan edestäpäin katsoen. Tori ja kirkko jouluisessa iltavalaistuksessa ovat aivan häikäisevä kokonaisuus.

Tämä alla oleva kuva selittää paremmin, mitä tarkoitan tuolla torille edestä päin saapumisella (ja miksi niin kannattaa tehdä). Ja niin kuin kaikki varmasti arvaavat, näin hieno kuva ei todellakaan ole oma otokseni, vaan lainattu täältä ja sen on ottanut Jussi Hellsten.

Tuomaanmarkkinoista päällimmäisenä meille jäi mieleen karuselli. Mielenkiintoisia ruokia ja muita tuotteita olisi löytynyt varmasti uusituista markkinakojuista, jotka muuten näyttivät todella freeseiltä yhtenäisen valkoisen värityksen vuoksi. Mutta me siis riensimme suoraan karusellin jonoon. Jono oli pitkä, mutta kulki varsin nopeasti; suureen karuselliin mahtuu paljon väkeä kerralla. Varmastikaan arkena moisia jonoja ei edes pääse syntymään.

Oli kyllä paras karuselli ikinä! Tyttö oli onnellinen pinkkisatulaisesta hevosesta, jolla pystyi "ratsastamaan" ihan oikeasti. Ja minua ilahdutti kevyesti keinuva reki.

Tuomiokirkossa laulettiin saman aikaisesti myös Kauneimpia joululauluja. Valitettavasti kirkko oli täyttynyt jo paljon ennen laulujen alkua, joten emme mahtuneet sisälle laulamaan. Mutta onneksi ulkona oli kaijuttimet ja lauluja saattoi seurata portailla samalla kiipeillen.

Kaiken kaikkiaan hieno retki. Ihanaa, kun Tyttö alkaa olla sen verran iso, että hänen kanssaan voi tehdä yhdessä kaikkea kivaa. Harvoin vain tulee lähdetty ihan kaksistaan. Harmi, sillä kahden keskiset keskustelut, "the girl talk", ovat kyllä varsin viihdyttäviä tälle isommallekin tyttöselle. Eikä samalla tarvitse huolehti Pikkuveljen kyllästymisestä tai väsymisestä, saati isomman miehen ärtymyksestä suurissa väkijoukoissa.

Mihinkäs seuraavaksi suunnattaisiin?

Askartelua lasten kanssa- taikataikinaohje.

Nopeaa ja helppoa puuhastelua joulun odotukseen on tutusta taikataikinasta leipominen. Taikinaan löytyvät ainekset keittiön kaapeista, eikä varsinaisia ennakkovalmisteluja tarvita. Kaikki ovat varmasti joskus tätä taikinaa kokeilleet: toimii kuin muovailuvaha. Lopputuotokset voi kovettaa uunissa kuivaamalla ja halutessaan maalata myöhemmin. Monesti vain nämä yksinkertaisimmat askartelut unohtuvat kaupan valmiiden askartelu-elämysten vuoksi.

Me leivoimme taikataikinasta yhtenä sateisena iltapäivänä (joo, niitä on riittänyt) pipareita ja joulutorttuja sekä erilaisia patonkeja, kääretorttuja ja leipäsiä kotileikkien tarpeiksi. Tämä vanhempi askartelija halusi myös väkertää muutaman karjalanpiirakan Barbeille..

Taikinaan tarvitset 1 osan suolaa, 1 osan vettä ja 2 osaa jauhoja. Sekaan voi laittaa vähän öljyä, niin taikinaa on helpompi käsitellä. Tässä taikinassa korvasin osan jauhoista kaakaojauheella, niin saatiin ruskeaa massaa. Valmiita kakkusia kuivatetaan uunissa 125 asteessa tunti tai kauemminkin.

Oikeastaan puuhassa oli vain yksi ongelma: Pikkuveljen himo taikinaan. Siis mausta viis! Tämä muovailuvaha tuli keittiöstä, eli oli siis taikinaa. "Kakku, kakku.." pikkumies huuteli ja yritti tunkea suolataikinaa suuhunsa. Kyyneleet valuivat, kun oli pahaa.. Mutta, kun on pakko syödä. Selvyyden vuoksi: hän ei siis syö enää muovailuvahaa tms.

Tämä sopisi varmasti vaikka jouluaatton puuhaksi: ajanvietettä pukin odotteluun. Siinäpä askartelut kuivuvat sopivasti kinkun paiston jälkilämmössä. Ja sotkun määräkin on tässä puuhassa hyvin hallittavissa.

Muutama otos myös meidän tyylikkästä jouluseimestä - Tytön sanoin meidän "Jeesuksista". Nämä ovat kolmevuotiaan neidon tuotoksia, eli valmistuivat taikataikinasta jo viime jouluksi. Väritys on vähintäänkin omintakeinen ja klitteriähän on oltava tietenkin. Rakkain joulukoriste äidille. Ja miellyttää lapsiakin jopa vähän liikaa. Aikas usein on tarvetta liimailla leikin seurauksena putoavia osia paikoilleen. Klitteri ja maalit ovat onneksi kiinnitetty vielä lakkakerroksella, joten niiden puolesta ovat leikinkestäviä.

Askartelun iloa vain kaikille!

Pärettä taloon.

Varapäre tulisi meikäläiselle monesti tarpeeseen, mutta nämä seuraavat päreet ovat kyllä enemmänkin söpöstely tarkoitukseen.
Tytön soma, pieni pärekori kärsi hieman Pikkuveljen kovakouraisessa käsittelyssä ja korin kahva irtosi. Mikä onni minulle: siitä tuli juuri sopiva kippo minun teepusseilleni. Just passeli!

Keittiö huusi tämän jälkeen tietenkin lisää pärettä. Kodin1:n ale-kupongilla mukaan lähtikin pieni pärekori leiville. Etsin huomattavasti isompaa, mutta juuri oikean mallista suurempaa ei löytynyt. Kori oli saaatava, joten pidetään sitten jatkossa vähemmän leipää esillä. Syödään puuroa, jos leipä loppuu.. ;)

Katsotaan jaksaako päre kiinnostaa vielä keväällä. Tähän sesonkiin se sopii kyllä ihanasti!

Hiihtokoulu opettaa.

Tyttö kävi hiihtokoulussa. Äiti kävi hiihto(opetus)koulussa.

Kyykyisty lapsen tasolle, kun annat ohjeita. Kehu ja kannusta. Älä komenna, vaan ohjaa. Kehu jälleen kerran. Neuvo, selitä, opasta. Kehu. Puhu, kuin ihmiselle (ei vähä-älyiselle). Kehu. Kerro, miten tapahtui, ja miten pitäisi tapahtua. Kehu. Opasta uudelleen. Kannusta. Selitä. Älä vieläkään kyllästy saman jankkaamiseen. Kehu. 

Ei voi muuta kuin kehua hiihdonopettajaa, jonka ohjauksessa Tyttö tutustui laskettelun alkeisiin Pyhällä. Vaikka olosuhteet eivät olleet aivan otolliset - kommunikaatio katkosten vuoksi hiihtokoulun alku viivästyi ja Tytöllä alkoi jo tulla nälkä ja päiväuniaika - niin opetus sekä oppiminen sujuivat hyvin.

Tunti oli hienoa katseltavaa ja kuunneltavaa myös äidille. Miten sitä itsekin jaksaisi keskittyä lapsen asiaan vastaavalla tavalla? Ja miten lapsi jaksaa puolestaan keskittyä asiaan, kun hänelle puhutaan kuin ihmiselle. Tytöllä on normaalisti keskittymiskyky kuin kanalla.. Toki äidin ja isän jankkaamat asiat ehkä kaikuvat kuulemattomille korville jo tuttuutensa vuoksi. Ja vieraan opettajasedän juttuja kuuntelee tarkkaavaisemmin jo jännityksen vuoksi. Mutta silti, oli hieno muistutus tälle mammalle.

Kuvat ovat napsittu retkeltä Pyhätunturin huipulle. Tuolihissi kuljettaa sinne myös suksettomat kulkijat herkuttelemaan ravintolan keitolla ja vohveleilla. Ne ovat niiiin hyviä! Ja aikas maaginen oli tunnelma, kun joka puolella oli sumuista ja tykitetty lumi koristi upeasti ravintolarakennusta. Suosittelen todellakin! Ja tietenkin selkeämmällä säällä näkymät ovat myös hienot, sen verran korkealla ollaan.

Hiihtohissi huipulle maksoi aikuisilta reilun kympin. Lapset ilmaiseksi. (Toki tässä voisi taktikoida ja mennä retkelle sellaisena päivänä kun ainakin osalla porukasta on hissiliput muutenkin ostettuna.. Me emme vain ehtineet muuten rinteeseen tuona päivänä.)
Elämys on hintansa väärti. Ravintola Tsokan herkuista ja palvelusta vielä extra plussaa.

Hiihdonopetus kustansi Tytöltä 50 euroa. Äidin osalta opetus ilmaista.
Tytön välineiden vuokra 10 euroa.
Onhan tuo melko arvokas kertasatsaus alle tunnin kestoisesta opetuksesta, mutta joka euron väärti - ainakin tässä tapauksessa. Nyt voisi harjoitella annettuja oppeja omin avuin, kun vain olisi sitä lunta!

Viikonlopulla juhlittiin - Suomineitokakku.

Kylläpä oli kiva, mutta kiireinen viikonloppu. Viikonlopulle tulee vain ahnehdittua liikaa kivaa tekemistä, kaikkea sellaista, missä on todellakin hyödyksi että toinen vanhempi on myös kotona. Meidän lapset ovat kovasti osallistuvia ja kivaahan se suureksi osaksi onkin, mutta jotain on vain kiva tehdä ihan yksinkin. Vai mitä sanot lahjojen paketoinninsta, piparkakkutalon kokoamisesta tai kakun koristellusta??? Aikas paljon helpompaa yksin...

Suomen itsenäisyyttä juhlistimme perinteiseen tapaan ystäväperheen luona. Sama porukka koossa siis kuin meidän Oktoberfesteillä. Syödään juhlapäivien kunniaksi vuoronperään toistemme luona - ja jos sopivaa juhlanaihetta ei löydy, niin kehitellään sellainen. Vieraileva perhe tuo siis jälkiruuan. Toimiva systeemi. Suosittelen!

Ei niin perinteisesti nautimme päivälliseksi raclettepannun herkkuja. Ai, ai miten hyvää!!

Jälkiruokainspiraation sain Pinterestistä. Suureen lasimaljaan oli tehty redvelvet kakku. Hienon näköinen. Ajattelin testata samaa ideaa pienempiin astioihin ja väreiksi tietenkin tulisi sinistä ja valkoista.
Vaan eipä sitten ihan onnistunut. Valkosuklaa on näköjään liian keltaista, jotta sitä voi värjätä siniseksi. Eli meidän jälkkärin raidat olivatkin lopulta enemmän turkoosit, kuin siniset - nyyh. Maku oli ihan ok: valkosuklaata, vispikermaa, tuorejuustoa ja Marianne Crushia sekä kääretorttupohjaa.

Äidin jälkkäri-idea ei tietenkään kelvannut Tytölle, ja meille muotoutui jälkkärikuppien lisäksi myös toinen herkku viemisiksi. Samoista aineksista tehtiin pieni Barbie-kakku. Olihan sentään Suomen synttärit. Tuli kyllä söpö kakku.

Käytiin kylässä - fiilistelyä Kummin kotona.

Muutama kuva taannoisilta syntymäpäiväjuhlilta Tytön Kummin luolta. Kummin kotona on aivan ihanan rauhallinen fiilis. Uusia ja vanhoja esineitä on yhdistelty kivasti, ja kaiken kaikkiaan kerrostalo kolmiosta on saatu ihanan harmooninen kokonaisuus.

Pikkukodin tunnelma sopii erityisen hyvin näin joulunaikaan, vaikkei varsinaisia joulukoristeita olekaan. Punainen väri tehosteena, puupinnat ja valaisimet  - eipä sitä muuta tarvita. Vaikka muistelen Kummilta löytyvät kokoelman pikku tonttufiguureitakin. Kenties ne pääsevät hyllyjen reunoja koristamaan lähempänä joulua?

Tytön juhlaeleganssin tärkeitä osia ovat Tau-rusetit (tämä on siis sitä Titi-nalle fanitusta taas kerran). Ihana mekko on tilattu Nextiltä ja rusetti löytyi H&M:stä. Hienosti sopivat punaiset sävyt yhteen! Tänään tällä samalla asulla mennään Itsenäisyyspäivän juhliin.

Mikä sitten on parasta tässä kodissa? No, sijainti! Se on tarpeeksi lähellä meidän kotia, jotta tämä mamma pääsee aika ajoin hermojaan lepuuttamaan harmooniseen ympäristöön. Siellä on aina niiiin siistiäkin.. Kummi onkin melkoinen kierrättäjä ja kirppistelijä, ja nimenomaan kunnostautunut siinä myyntipuolessa. Minulle tahtoo jokaiselta myyntikeikalta tarttua myös kotiinpäin tuotavaa.

Jospa nyt kuitenkin tarttuisi pölyrättiin täälläkin huushollissa, niin saadaan Itsenäisyyspäivän viettoon vähän harmoniaa meillekin. Tänään on muuten juuri oikea aika laittaa papusalaatti tekeytymään. Se sopii mainiosti myös Itsenäisyyspäivän herkutteluihin lisäkkeeksi.

Joulupukin maa, totta on se, satua ja unta - visiitillä Joulupukin Pajakylässä.

Joulupukin salainen piilopaikka Korvatunturilla oli paljastua noin sata vuotta sitten. Varjellakseen rauhaisaa kotiaan, Joulupukki alkoi vierailla säännöllisesti Rovaniemen lähellä Napapiirillä. Ja pikkuhiljaa Joulupukin Pajakylä Napapiirillä on kasvattanut suosiotaan. Hieno on tarina Napapiirin Joulupukin brändin takana. Selvensi ainakin minulle tuota Korvatunturin ja Napapiirin mysteeriä: missä se Pukki nyt oikein asuukaan?

Kävimme siis Joulupukin Pajakylässä. Se sijaitsee aivan Rovaniemen lentokentän läheisyydessä, mikä selittää varmasti suosion ulkomailta tulevien matkailijoiden keskuudessa. Lumisena päivänä Pajakylän miljöö on oikein idyllinen ja lumihiutaleiden leijuessa jouluvalojen loisteessa tunnelma suorastaan satumainen. Ja sisätiloissa jokainen pääsee tietenkin tapaamaan sen aidon, oikean Joulupukin!

Mutta, mutta... siihen se oikeastaan jääkin. Kaunis miljöö, jolla on kovin vähän tarjottavaa varsinkin pienille lapsille. Kohde on selvästi suunniteltu pääasiassa (aikuisten) turistiryhmien tarpeisiin. Matkamuistomyymälöiden määrä ylittää minunkin kaupallisen kestokykyni. Sen sijaan muuta toimintaa on hankalampi löytää. Kuvaavaa on, kun matkaseurueemme jäsen kysyi Tontulta, että "mitäs täällä olisi lapsille tarjolla", niin vastaus pitkän hiljaisuuden jälkeen oli Angry Birds leikkipuisto telineet pihamaalla ja itse Joulupukki sisällä.

Joulupukkia tosiaan pääsee tapaamaan kulkemalla lyhyen kierroksen talon sisällä. Matkalla on jäisiä valoja ja tontujen tuoleja, portaita ja suuren suuri ratas. Ihan kiva, mutta aika helpoilla muutoksilla vieläkin paremmaksi muokattu - siis lapsia ajatellen. Muutama tunneli ja kurkistusluukku reitinvarrelle tekisi toisi seikkailun makua kierrokseen.

Näin jälkikäteen olen myös ihmetellyt itse Joulupukin tapaamista. Joulupukki kyselee tulijoiden nimet ja kotipaikat, jonka jälkeen siirrytäänkin valokuvaukseen. Tonttu napsii kuvia, jotka voi halutessaan lunastaa edulliseen parinkympin hintaan. Missään vaiheessa ei kysytty kiltteydestä tai lahjatoiveista. Ne nyt kuitenkin on ehkä se Joulupukin juttu, vai mitä?

Toki Pajakylässä voi lunastaa erilaisia action-paketteja - jälleen edulliseen hintaan - saadakseen visiittiin lisää ohjelmaa. Mutta pääasiassa taaperoista koostuvan seurueemme ei ehkä keskittymiskyvyltään ole kovin suosiollinen kohderymä tonttukoululle tai koiravaljakkoajelulle. Satasen perheeltämme kustantava viihdenumero on silkkaa rahantuhlausta, kun kauppakeskuksen puolenmetrin (ilmainen) liukumäki tarjoaa tälle porukalle vastaavan elämyksen.

Kandeeko mennä?
Kyllä, jos ajelee muutenkin Rovaniemellä. Hyvät kulkuyhteydet.

Mitä kustantaa?
Joulupukin tapaa ilmaiseksi. Kaikki muu maksaa.

Fiilis?
Kaupallisuudesta huolimatta hieno tunnelma.

Bonus?
Jos haluaa ostaa tuliaisia Suomen Lapista, niin täältä niitä löytyy helposti. Ja tietenkin täältä saa oikean Joululeiman Pääpostista lähetettyihin joulutervehdyksiin.

Ensimmäinen luukku - paluu arkeen.

Meidän joulukuun ensimmäinen sujuu arkeen palaamisen merkeissä. Lapin loma on takanapäin ja ajateltiin kehittää tähän ensimmäisen joulukalenteriluukun kunniaksi koko perheen voimalla pientä flunssaa ja korvakipua...
Lisämausteeksi tietokoneeni hajosi (lopullisesti?) heti loman ensimmäisenä päivänä. Olihan se jo pitkään hidastellut ja jumittanut, mutta ajattelin, että kyllähän omppu jaksaa vielä yhden Lapin matkan palvella. Ei jaksanut.
Siitä siis johtuu tämä loma-ajan blogihiljaisuus. Nyt yritetään saada homma toimimaan muilla välineillä.

Varsinaiset joulukalenteriasiatkin saatiin vihdoin kuntoon. Tyttö vaihteli kalenterisuosikkiaan aivan viimeiseen asti, päätyen viimeiseksi Barbie- kalenteriin. Ja hyvä näin, sillä marraskuun viimeisen illan ostosreissu osoitti, että hyvin ovat kalenterit tehneet kauppansa. Onneksi juuri tuota Barbieta oli kuitenkin vielä jäljellä. Yöllinen korvakipukin taisi hieman hellittää, kun otimme kalenterin sänkyyn Tytön viereen odottamaan aamua.

Palaillaan matkareportaasiin myöhemmin. Juttua Joulupukista ja hiihtokoulusta olisi ainakin luvassa!

Tytön topat vol. 2 - Mitä mukaan matkalle?

Tytön pupu-puku on päässyt vihdoin tosi toimiin, kun muutamana päivänä on ollut lunta myös täällä Helsingissä. Onhan se ihana puku, mutta lahkeiden pituus ei kyllä riitä kovin suureen kasvuspurttiin. Ja tosiasiassa lumesta huolimatta vieläkin ulkona pärjäisi yhtä hyvin kuoripuku + fleecee yhdistelmällä, joten eiköhän ensi vuonna jätetä toppahaalari kokonaan ostamatta ja keskitytään tuohon välikausipukuun ja kaksiosaiseen toppa-asuun.

Vihdoin olen saanut hankittua myös kaivatut toppahousut takkien pariksi. Hyvän alennuksen turvin päädyin ReimaTec+ Kilpi toppahousuihin. Reima lupailee niiden olevan erittäin kestävät materiaaliltaan, vedenpitävät ja sopivan hyvin rinteeseen. Parasta näissä on omasta mielestäni siro malli ja kiva ulkonäkö. Näitä voi hyvin käyttää myös kaupunkiolosuhteissa ja siistimmässäkin menossa pakkasilla.

Housut pääsevätkin pian testiin, kun lähdemme Lappiin lomalle. Päänsisäistä polemiikkia on aiheuttanut lasten varusteiden pakkaaminen. Yritämme matkustaa mahdollisimman vähillä tavaroilla, mutta olisiko silti syytä pakata mukaan enemmän kuin yksi ulkovaateparsi tai yhdet kengät? Lomailua on edessä noin viikko.

Monesti maaseudun viikonloppulomallakin on ollut tarpeen kahdet varusteet, koska ulkoillaan paljon, eikä kaikki aina ehdi kuivua riittävän nopeasti. Mutta toisaalta pohjoisempana näyttäisi nyt olevan koko ajan mittari pakkasen puolella, joten kastuminen on epätodennäköisempää.

Tytölle olen ajatellut ottaa mukaan toppahousut ja ohuemman toppatakin, sekä Superfitin CoreTex kengät. Takilla mentäisiin myös lennot. Pikkuveljelle ottaisin kuitenkin ehkä lentokoneeseenkin toppahousut ja - takin ja mukaan haalarit, eli kaksi toppasettiä.

Tähän asti Tyttö on käyttänyt ainoastaan noita Crocsin kenkiä. Takana näkyvät SuperFit-talvikengät ovat karvavuorelliset, joten sopivat varmasti päivähoitoon kengiksi myös kylmemmillä ilmoilla. Testataan niitä nyt loman aikana.
Kaupunkikäyttöön ja koville pakkasille on UGG:it. Ei ole ennen meillä noin hienoja / kalliita kenkiä ollutkaan (eikä äidillä ole vieläkään). Toivottavasti ovat maineensa veroiset. Pitäisikö ne nyt kuitenkin ottaa myös matkaan mukaan, kun ovat niin ihanat???

Tunturit - täältä tullaan!

Vinkkejä joulupukille - taaperon lelusuosikit.

Heti kärkeen täytyy kertoa iloinen tapahtuma: voitin CupoNationin ja Väri-epä-suora -blogin arvonnassa lahjakortin Lelufanttiin! Tuo onkin minulle ihan uusi verkkokauppatuttavuus, joten on kiva päästä testaamaan sitä. Lelufantti kuuluu myös ostohyvitys.fi bonusohjelmaan, joten kannattaa klikkautua sitä kautta, jos pienikin alennus kiinnostaa.
Arvontaan pystyi osallistumaan kirjoittamalla omista vanhoista tai lapsensa leluista. Minun kirjoitukseni löytyy täältä. Jee, jee! Olen ihan fiiliksissä, kun en tosiaan turhan usein ole mitään voittanut. Ja joulun tonttuiluihin tämä palkinto sopii mitä parhammin!

Joulupukin apulaisia varmasti ilahduttaa myös Stockmannin tämän viikonlopun kanta-asiakastarjous, jolla saa -20% kaikista lasten tuotteista. Kävin itse nyt aamupäivällä pyörähtämässä keskustassa ja muutama paketti pukinkonttiin löytyikin.

Liesi Brio, Kattila ja vihannekset Micky. Kuvat Lekmer.fi

Tytön toivelista on tänä vuonna melkoisen pitkä, joten häntä miellyttävien lahjojen hankkimisessa ei ole ongelmia. Onneksi hän myös ymmärtää hyvin, ettei kaikkea toivomaansa voi saada.
Pikkuveli sen sijaan ei osaa vielä muotoilla toiveitaan sanoiksi, joten Tyttö on liimaillut joulupukin kirjeeseen muutaman toiveen myös Pikkuveljen puolesta. (Listan suhde on reilu: 20 toivetta Tytölle ja 2 Pikkuveljelle.) Pikkuveljen toiveet ovat kyllä hyvin helposti tulkittavissa ilman sanojakin, sen verran kiinnostunut hän on työkaluista, traktoreista, pärinästä ja kaikesta, missä on patterit.

Lego Dublot ja Brio junarata. Kuvat Lekmer.fi.

Kuvissa näkyy taaperolle sopivia leluja. Monet näistä on meillä hyväksi todettuja. Olemme keränneet pikkuhiljaa Legon Dubloja, Brion puista junarataa ja keittiöleikkeihin sopivia tarvikkeita. Kaikki nämä sopivat hyvin sekä tytöille että pojille. Pikkuveljelle onkin tänä jouluna toivottu junarataan pattereilla toimivaa/kulkevaa veturia ja Dubloihin lisää kulkuvälineitä. Kannattaakin laittaa toivottujen sarjojen keräily jo vauva-aikana alulle. Nämä ovat paljon pitkäikäisempiä leluja kuin pelkät vauvalelut.

Varmasti kaikki lapset rakastavat musiikkia ja musisointia. Soittopelit ovatkin myös kivoja lahjoja pukinkonttiin. Meiltä Tytön fanituksesta johtuen löytyy soittimista Ti ti nalle -versiot, mutta ainakin myös Briolla on vastaavat myynnissä. Lahjansaaja varmasti tykkää kaikenlaisesta räminästä (mitä kovempi ääni, sitä parempi), mutta yleisön korvia säästääkseen kannattaa panostaa vähän parempiin vehkeisiin. Yleisesti voi sanoa, että puisissa soittimissa on muovisia miellyttävämpi sointi.

Ti-Ti Nalle soittimet. Kuva Ti-Ti kauppa.fi.

Dublojen, musiikki - ja keittöleikkien sekä junaradan lisäksi molemmat lapset rakastavat kylpyjuttuja. Meillä on esimerkiksi kylpyliituja, joilla voi piirtää kaakeleihin. Väri lähtee huuhtelemalla pois. Lisäksi olemme testailleet kylpymaaleja ja sprayvaahtoja, joilla voi maalata vaikka ihoa sekä ammeeseen laitetavia rakeita, jotka räksyvät ja poksuvat, kuten purkka aikoinaan. Meidän kylpyjutut on ostettu Stockmannilta, mutta vastaavia löytyy myös täältä. Nämä ovat mukavia lahjoja varmasti muillekin!

Pikkuveljelle on toivottu lisäksi muutamaa pehmeää pakettia. Perinteiset pyjamat, tossut ja sukat ovat enemmän kuin tervetulleita lahjoja.

Katsellaan isomman neitosen toiveita myöhemmin.
Tarkkailkaahan tonttuja!

Papua pikkujouluun - kasviksia kattaukseen.

Maailman paras papusalaatti sopii jokaiseen juhlaan: yhtä hyvää grilliherkkujen seurana kesällä kuin joulupöydässä. Minä tutustuin tähän ohjeeseen Mummolassa muutamia vuosia sitten ja siitä asti on tarjoiltu tätä monissa illanistujaisissa. Herkkua on, voin luvata, vaikkei muuten varsinainen papujen rakastaja olisikaan.

Ohje on helppo. Tarvikkeet:

• 3 - 4 purkkia erilaisia papuja ( meillä myös kikherneitä käytössä)
• sipuli kuutioituna tai siivutettuna
• paprika kuutioituna
• persiljaa tai ruohosipulia

Valuta säilykkeet hyvin ja huuhtele ne. Sekoita papujen joukkoon muut aineet.

Kastikkeen tarvikkeet:

• 1,25 dl ruokaöljyä
• 1,5 dl mietoa viinietikkaa ( tai 0,75 dl vettä ja 0,75 dl etikkaa)
• 1 dl sokeria
• 1 tl suolaa
• 1 tl sinapinsiemeniä
• ripaus mustapippuria

Kiehauta kastikkeen aineet ja anna jäähtyä. Kaada jääntyneenä papusalaatin päälle. Anna tekeytyä jääkaapissa ainakin vuorokauden ajan. Sekoita välillä.

Värikästä ja herkullista. Helppo tapa myös lisätä kasvisten määrää aterialla. Olenkin yrittänyt tsempata ylipäänsä kasvisruuan tarjoamisessa katsottuani jonkun aikaa sitten Yleltä tulleen ruokadokumentin. Siinä vertailtiin eri lihan tuotantotapojen hiilijalanjälkiä ja kerrottiin, miten ylipäänsä lihansyönti olisi mahdollista tulevaisuudessakin. Lopputulos oli, että mahdollisuuksia on, jos päivittäinen liha-annos on 100 grammaa per henkilö. Siihen siis pyritään! 

Haastan kaikki muutkin mukaan 100 gramman rajoitukseen. Ei ole oikeasti kovinkaan vaikeaa. Toki, jos haluaa oikein olla tarkkana, täytyy vähän tarkkailla myös päivähoidon ruokalistaa. Olen kuitannut muualla saadut liha-annokset kokonaan lihattomilla päivillä kotona. Balanssi säilyy noin suurin piirtein.

Lapsilla (ja aikuisilla) on usein ennakkoluuloja moniin ruokiin, esimerkiksi papuihin. Meilläkään Tyttö ei "tykkää" pavuista, mutta kikherneet on puhuttu hänelle syötäviksi valkoisina herneinä. Ja sen jälkeen olikin helppo askel maistella valkoisia papuja, jotka ovat siis sukua valkoisille herneille... Pikkuveljelle taas maistuu kaikki pienet ja pyöreät: mustikka tai papu, hän ei huomaa eroa. Melkoinen kulinaristi kyseessä..

Hauskaa ja lumista viikonloppua!

Keittiössä tapahtunutta.

Maalipensseli on heilunut. Ennen maalausurakkaa asioimme Bauhausilla Pikkuveljen kanssa. Tuttuun tapaan suunnitelmallisuus ja hidastelu eivät kuuluneet millään tavoin projektin aloitukseen. Harmaita värisävyjä on PALJON ja ne näyttävät toki ihan erilaiselta kotona kuin kaupassa... Mutta eipä meillä taaskaan näkynyt sävyjä testissä ennen varsinaista ostopäätöstä. 

(Luotan siis aika tavalla omaan väri/näkömuistiini, joka ehkä ammatin puitteissa on kyllä harjaantunutkin. Mutta millään tavoin järkevää toimintaahan tämä ei ole. )

Joka tapauksessa tuo edellämainittu näkömuistini kertoi, että malleista vasemmalla oleva olisi lähinnä alkuperäistä laastin harmaata sävyä (johon olin siis tyytyväinen). Kuitenkin se näytti kovin tunkkaiselta ja kellertävältä kaupassa, että aloin himoitsemaan huomattavasti kylmemmän sävyistä Graniitin harmaata. Mallailin sitä Bauhausin betoniseen lattiaan, johon se näytti sopivan täydellisesti. Josko sittenkin muistin väärin... epäilyä ja jahkausta. Pikaista pohdintaa. Ja ei kun maali-sedän pakeille, ja pönttö Tikkurilan Lujaa värinä Graniitti kouraan.

Maalamaton seinä ja värimallit

Pelkokerroin kyllä kasvoi kotona, kun alkuperäinen väri oli kuin olikin juuri tuota ensimmäistä mallia lähellä ja jälkimmäinen, valituksi tullut sävy, aika kaukana haetusta. Mutta eihän meillä turhia jarrutella: Pikkuveli päikkäreille ja maalisuti heilumaan.

Maalilla peitettiin siis keittiön välitila ja seinät. Välitilasta laatat on peitetty saneerauslaastilla jo muutama vuosi takaperin. Tarkoituksena oli laittaa lasi laastin suojaksi, mutta erinäisistä syistä lasia ei ole kuulunut ja välitila on jäänyt ennalleen. Pelkästä laastipinnasta tahrojen poistaminen on miltei mahdotonta, ja vuosien kuluessa roiskeita alkoi löytyä erityisesti lieden takaa. Maalaamalla saatiin nyt nämä roiskeet piiloon ja samalla yhtenäinen väri koko keittiöön. 

Maalia pinnassa

Lopputulos on mielestäni hyvä. Viileämpi harmaan sävy ei haittaa laisinkaan, päinvastoin. Maali kuivui todella nopeasti, vaikka vedin maalia aika paksulti heti ensimmäisellä kerralla. Yksi maalikerros riitti. Maalia säästyi siis vielä toiseen kertaan, ja uuden maalikerroksen voi vetää, kun seinäpintä vaatii jälleen raikastusta. Nythän toki myös pinnan pyyhkiminen sujuu entistä paremmin, joten toivottavasti uuteen projektiin ei tarvitse ihan heti alkaa. Riittäähän näitä projekteja muutenkin.. 

Olohuoneessa onkin jo maalarinteipit liimattuina ja toinen maalipönttö odottaa korkkausta. Siitä lisää sitten toisen kerran.

Äidin Barbiet, Tytön Barbiet.

Mikähän siinä on, että minulle on todella tärkeää pitää lasten lelut "kontrollissa"? Toki määrällisesti, mutta myös laadullisesti. Meillä on toki paljon leluja, mutta niistä montaakaan ei ole itse ostettu. Joulupukin apulaisille lähtee monesti hyvinkin tarkat ohjeet toivotuista lahjoista, ja syntymäpäiviksikin toiveet ovat enemmänkin ostosuosituksia kuin pelkkiä vinkkejä...

Itse olen kuitenkin kasvanut lelujen ympäröimänä. Leluja ostivat vanhemmat, kummit, sukulaiset - you name it! Oli onni olla monen lahjan ostajan ainoa tyttöpuolinen tuttu. Poikalasten vanhempien on varmasti vaikea vastustaa pienten tyttöjen ihania härpäkkeitä...
Ja täytyy vielä mainita, että minun pikkuveljeni sen sijaan on mielestään jäänyt kaikista hyvistä leluista paitsi ja muistelee vieläkin traumaattisesti, ettei ole saanut jotain tietty autoa vuonna xxxx. Eikä veljelläkään varmasti oikeasti pulaa ollut leluista, hän vain koki niin. Ehkä tässä on osansa myös kaveripiirillä: veljellä oli enemmän lähellä asuvia kavereita alle kouluikäisenä, joten varmasti hän oli nähnytkin enemmän leluja kuin minä. Eihän sitä osaa haluta jotain, jos ei sitä ole ensin jossain nähnyt. Vaikka osasin minäkin katsoa lehdestä uusimman Barbien mainoksen ja vaatia sitä ostettavaksi.

Ehkä se onkin niin, että lapsilleen haluaa antaa sen, mistä on itse jäänyt paitsi. Meillä tilanne on siis käänteinen: itse en tunne jääneeni mistään lelusta paitsi, joten en tunne tarvetta antaa niitä lapsillenikaan.. Melkoista keittöpsykologiaa :)

Joka tapauksessa Tyttö leikkii suureksi osaksi minun tai muiden sukulasiten vanhoilla leluilla. Kuten jo aikaisemmin postailin, meiltä löytyy paperinukkeja, poneja talleineen ja jopa hiekkalelut sekä leikkimökin liesi.
Ja sitten ne rakkaimmat: Barbiet!

Olin todella suuri Barbie-fani. Minulle tuli Barbie -lehti. Vaatekaapistani kaksi alinta hyllyä oli luovutettu Barbien kerrostaloasunnoksi. Löytyi Barbien koira, hevonen, pylvässänky ja ukin veistämät Barbeille sopivat tuolit ja hyllyköt. Astioita ja vaatteita. Koruja ja kenkiä. Suurin osa näistä on yhä hyvässä tallessa.

En osaa sanoa, milloin lopetin Barbeilla leikkimisen. Olin varmasti ainakin kymmenenvuotias. Jos olen ymmärtänyt oikein, nykyään Barbiet katoavat leikeistä huomattavasti nopeammin. Niiden jälkeen tulevat Winxit (eskari-iässä ?) ja vielä ehkä Monster High -nuket. Nukeilla leikkiminen loppuu ylipäätään aikaisemmin. Voi surku! Vastahan niitä pikkuruisia asuja ja asusteita oppii sujuvasti pukemaan nukeille lähempänä kouluikää. Ja miten hienoa onkaan itse väsätä jotain Barbeille sopivaa asustetta, ei sekään ihan pieneltä onnistu.
Niin ne ajat muuttuvat, mutta äidin rakkaus Barbeihin pysyy!

Tämän postauksen myötä osallistun CupoNation.fi:n ja Väri-epä-suoran järjestämään lelu-haastekilpailuun.

Marraskuun värit inspiraationa.

Sateinen ja harmaa marraskuu taitaa olla aika monen inhokki kuukausi. Kauneus on kuitenkin katsojan silmissä tässäkin tapauksessa. Sisustuksellisesti marraskuun värikartta on suorastaan miellyttävä. Rauhalliset valkoisen, sinisen ja harmaan sävyt ovat ikisuosikkeja. Lisäksi ripaus oljen keltaista, kamelin ruskeaa ja vaikka havun vihreää, niin herkutellaan jo sesongin trendikkäimmillä väreillä. Ei kun fiilistelemään!

Marraskuun värien innoittamana, tai ihan muuten vaan, on kiva haaveilla uusista sisustushankinnoista. Tätä haaveilijaa on alkanut houkutella erityisesti sohvan vaihto. Hieman keveämmän mallinen sohva olisi ihana harmaana tai vaikka kamelin värisenä nahkana.
Valitettavasti meidän sohvan valintaa rajoittaa vieraiden majoituskapasiteetti - tai ennemminkin kapasiteetin puuttuminen. Ainoa järkevä vaihtoehto sohvalle on vuodesohva. Siinäpä se keveys katoaa..

Joka tapauksessa alla oleva harmaa sohva (thrivefurniture.com) on aivan ihana! Metallinen valaisin on Kathykuohome.com ja silkkimatto abchome.com. Kaikki todellakin meidän budjetin ulkopuolella, mutta aina saa haaveilla..

              

Jotta elämä ei olisi pelkkää haaveilua, olen aloittanut jälleen yhden ex tempore projektin. Maalipensseli on heilunut tällä kertaa keittiössä. Palataan kuviin myöhemmin.

Hauskoja haaveiluja ja remppoja muillekin!

Automaattiset kynttilät ja Guggi räppi.

Isänpäivä alkaa olla takanapäin. Paljon on ehditty: juhlittu isiä ja ukkeja, tavattu sukulaisia, herkuteltu ja istuttu autossa. Viikonloppu vierähti Savossa, josta tänään palasimme.

Päivän kunniaksi annoimme molemmille ukeille lahjaksi suuret lyhdyt. Lyhtyjen sisällä oli Annon vahakynttilät ajastustoiminnolla. Kynttilöiden led-polttimon automaattinen paloaika on 5 tuntia vuorokaudessa. Eli jos kynttilän laittaa päälle ensi kertaa iltapäivällä kello viideltä, se palaa iltakymmeneen ja sammuu itsekseen. Kynttilä syttyy uudestaan viideltä seuraavana iltana. Hieno systeemi, jos toimii!
Hintaa kynttilällä oli alle vitosen plus paristot - kohtuuhintainen hankinta siis. Kodin1:n verkkokaupassa näkyy olevan myynnissä myös suurempaa kokoa Anno kynttilästä kymmenen euron hintaan.

Ainakin näin ensinäkemältä jäin kyllä kaipaamaan noihin kynttilöihin liekin "lepatusta". Muita käyttökokemuksia täytyy kysellä myöhemmin lahjansaaneilta, sillä jostain syystä en sitten älynnyt ostaa moista tuikkua omaan käyttöön laisinkaan.

Molemmat ukeista saivat myös sarjakuvamaiset kortit. Erityisesti toinen ukeista, eli Guggi, on tehnyt suuren vaikutuksen Pikkuveljeen hienojen tavaroittensa kanssa. Tästä fanituksesta siis sanoitus tähän Guggi räppiin.

Hienoa isänpäivän iltaa kaikille!