Synttäreillä Huimalassa.

Aikaisemmin keväällä saimme kutsun 2-vuotiaan Sebastianin syntymäpäiville Huimalaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun osallistuimme ns. ulkoistettuihin syntymäpäiväjuhliin ja ensimmäinen kerta ylipäätään tuolla Huimalassa.

Syntymäpäiväjuhlia varten on varattu verhoilla eristettyjä alueita, joissa on valmiiksi katetut pöydät. Kattauksessa oli hedelmiä, suolaisia herkkuja, karkkeja ja jäätelövuori soihdulla koristeltuna. (Tarjoilu riippuu valitusta paketista.) Lisäksi juhliin oli tuotu itse huikean hieno kakku!
Pienemmät lapset malttoivat istua hienosti herkkujen äärellä, mutta meidän Tytölle paikoillaan oleminen oli loppu ajasta jo melko tuskaista: hän kun osasi jo odottaa eritavalla touhuamaan pääsyä. (Ja on ehkä noita herkkujakin ehtinyt elämänsä aikana jo enemmän maistella...)

Huimala mainostaa itseään "punaisten poskien"-takuulla. Ja kyllä punaiset olivat Tytön posket jatkuvan trampoliinillä hyppelyn jälkeen. Parasta taisikin olla juuri nuo suuret trampoliinit, kunnon liukumäki ja autorata.

Radalla autoillessa pakkauduimme lasten kanssa ensin kaikki kolme kyytiin: Tyttö ohjasi ja minä painoin kaasua sekä pidin kiinni kyydistä pois pyrkivää Pikkuveljeä. Ei varsin onnistunut kyyti siis.

Toiselle kiekalle jättäydyinkin rohkeasti itse pois ja auto jäi Tytön haltuun. Pikkuveli istui takana tukka hulmuten. Molemmat nauttivat menosta täysin sydämin!
Ja minä en voinut kuin ihmetellä, miten taitavasti Tyttö pysyi radalla. Ensimmäisellä kiekalla kun olimme törmäillyt koko ajan pitkin laitoja.

Kivat oli synttärit ja Huimalaan mennään varmasti toisenkin kerran. Suosittelen!

Mitä sun käsilaukusta löytyy?

"Mä oonkin ottanut tän vähän fiinimmän laukun, kun on tärkeitä juttuja kannettavana...

Tää on hyvä laukku. Just sopivan kokoinen ja kiiltävä. Kaikki tarpeellinen mahtuu hyvin."

Osasitkos arvata, mitä laukku piti sisällään? En minäkään. Siivoilin Pikkuveljen huonetta ja tälläinen bonus löytyi :). Eihän tämä taida laukku ollakaan, vaan työkalupakki. Tyylinsä kullakin.

Pikkuveljen synttärit - taas sporttaillaan.

Molempien lasten syntymäpäivät osuvat kesälle, ja niitä on juhlittu pääasiassa mökillä sukulaisten ja tutavien kesken. (Viime vuonna Tytöllä oli tämän lisäksi myös ns. kaverisynttärit myöhemmin myös kotosalla.) Mökillä juhlimisessa on kiva puoli, että useimmat sukulaisista pääse paikalle ja muutenkin ote on hieman rennompi.
Valitettavasti sää ei vain ole oikein suosinut viime kertoina, kuten juhlakansan asuvalinnoista voi kenties päätellä. Eikä parempaa taida olla luvassa tänäkään vuonna.

Pikkuveljen synttäri-ohjelmana on "sporttailut", jotka sopivat sekä lapsille, että aikuisille. Viime vuonna jaoimme porukan sekajoukkueisiin, jotka kiersivät suunnistusradan. Rasteilla oli joukko erilaisia tehtäviä. Esimerkiksi veden kantoa, käpyjen keräystä, grillitikun heittoa, oikean mittaisen pajun haku metsästä, kimppa keppiratsastusta ja Pikkuveljelle onnittelu runon kirjoittamista annettuja sanoja käyttäen. Tuossa yllä lapset johdattavat sokkoa aikuista matkalla tarvitun sangon etsintään.

Tänä vuonna ei ehkä ihan noin pitkää rataa tehdä, mutta jotain vastaavaa kuitenkin. En voi paljastaa enempää, jotta tätä lukevat sukulaiset eivät pääse harjoittelemaan etukäteen vaadittavia taitoja ;)

Pikkuveljen kakusta tuli viime vuonna ihan yli hieno (vaikka itse sanonkin). En ollut testanut tuollaista "avattua" kuorrutetta aiemmin, eikä varasuunnitelmaa ollut, joten riskillä mentiin. Onneksi onnistui. Tietenkin kuvassa näkyy harmillinen ryppy kuorrutteen reunassa, mutta se sallittakoon..

Kakkuja oli toki suurelle joukolle useampi, mutta tämä oli ns. virallinen versio. Muissa mentiin siitä, missä aita on matalin. Kakun pohjana on käytetty Kinuskikissan mehevää suklaakakkupohjaa ja täytteenä oli muistaakseni pätkismoussea.
Sama pohja on juuri äsken leivottu tuleviinkin juhliin. Se kestää hyvin pakastamisen ja on kohmeisena kohtuu helppo käsitellä.
Onpa vaan pikkasen vaikeaa pitää näpit erossa hyvälle tuoksuvasta pohjasta.
Minä rakastan kakkuja!!

Juhlia ja herkkuja odotellessa on vielä paljon puuhaa, mutta nyt nukkumaan!

Loma tuli, loma meni - kokemuksia Kreetalta.

Kauan ja hartaasti odotettu loma auringossa on jo takanapäin. Matkustimme toistamiseen Kreetan Plataniakseen. Tuo Hanian viereinen rannikko taitaa olla aika monelle tuttu lomakohde ja mikäs siinä! Takuuvarmasti hyvää ruokaa ja sopivasti ajanvietettä, lyhyt lento Finnairilla eikä kellokaan käänny. Kaikki minulle tärkeitä juttuja matkakohteen valinnassa. Valintakriteereitä listailinkin jo aiemmassa lomapostauksessa.

Upea sitruuna puu vanhassa kylässä. Hotellissa saimme nauttia tuoreista persikoista suoraan puusta kerättyinä!

Nyt matkassamme oli mukana sukulaisperhe kahden lapsen kera. Neljä lasta on totisesti tässä kontekstissa parempi kuin kaksi (tai saati yksi) - leikkikamut ja viihdytysjoukot koko ajan mukana siis. Varsinkin kavereista oli hyötyä sateisina päivinä, kun leikkipaikoille tai uima-altaalle ei ollut asiaa. Hotellissa oli onneksi "kuntosali", johon saimme koko katraan juoksemaan rinkiä ja rakentamaan majoja jumppamatoista :) .
Mutta hei, miksi ihmeessä mun lomilla aina sataa??? Siis aina. Joka ikisellä matkalla tähän asti on satanut. Paikalliset aina ihmettelevät, että ei normaalisti tähän aikaan tälläisiä sateita ole, mutta juuri tänä vuonna... Ehkä voisin tarjoutua matkustamaan ilmaiseksi kuivuudesta kärsiviin kohteisiin, niin saisivat nekin tarvitsemansa sateen (kun niitä näytän aiheuttavani)?

Onneksi lomaan mahtui aurinkoisiakin päiviä, eikä sateessakaan varsinaisesti viluttanut.

Tyttö polski päivät pitkät. Serkku-poika tarvitsi hieman pidemmän mietiskelyn ennen altaasen menoa (hei tunti on ihan sopiva aika pohtia, millä tyylillä hyppää..) ja Pikkuveli ei käynyt vedessä laisinkaan (oli kuulema liian kylmää ja jännitti).

Plataniaksessa majoituimme Blue Dome hotelliin, joka sijaitsi aivan rannassa hieman pääkatua alempana. Eli varsin rauhallinen ja mukava paikka. Miinusta voi sanoa oikeastaan vain nettisivuilla luvatun leikkipaikan puuttumisesta. Muistan nähneeni tuon leikkipaikan edellisellä visiitillä rannalla kuljeskellessani, joten todistettavasti siellä se on ollut - mutta ei ollut enää.
Edellisellä kerralla asuimme Santa Helena Beach hotellissa, joka sekin sijaitsi aivan rannalla, mutta aivan toisessa päässä Plataniasta. Molemissa hotelleissa käytössämme on ollut huoneisto.
Vinkiksi sanottakoon, että huoneistoja varatessa kannattaa rohkeasti testailla eri vaihtoehtoja: esimerkiksi tuolla ensimmäisellä reissulla kolmio 3+1 matkustajalle oli huomattavasti kaksiota edullisempi! Eipä olisi tullut heti mieleen..

Platanias on aika pitkä alue, jonka läpi menee tosiaan kauppoja ja ravintoloita täynnä oleva katu rannan suuntaisesti. Hotelleja on kadun molemmin puolin, joten kaikista ei ole suoraa yhteyttä rannalle. Tämä kannattaa huomioida, jos Platanias tai muut pienemmät kylät tuon tien varralla kiinnostavat lomakohteena. Sijainti näkyy varmasti myös hotellien hinnoittelussa. Toki rannalle pääsee helposti, vaikkei ihan vieressä asuisikaan. Ja esimerkiksi vanhan kylän puolella kukkulalla olevista hotelleista on vähintäänkin yhtä hienot näkymät kuin rannalla sijaitsevissa. Ja jos on kiinnostunut enemmän uima-altaalla lomailusta, niin ehkei merinäköalasta edes kannata maksaa extraa?

Tälläistä yleistä matkatarinaa tällä kertaa.. Olisi kiva kirjoitella myös vähän meidän matkatavaroista, ihan jo itsellekin muistiin. Palaillaan siis!