lauantai 15. marraskuuta 2014

Äidin Barbiet, Tytön Barbiet.

Mikähän siinä on, että minulle on todella tärkeää pitää lasten lelut "kontrollissa"? Toki määrällisesti, mutta myös laadullisesti. Meillä on toki paljon leluja, mutta niistä montaakaan ei ole itse ostettu. Joulupukin apulaisille lähtee monesti hyvinkin tarkat ohjeet toivotuista lahjoista, ja syntymäpäiviksikin toiveet ovat enemmänkin ostosuosituksia kuin pelkkiä vinkkejä...

Itse olen kuitenkin kasvanut lelujen ympäröimänä. Leluja ostivat vanhemmat, kummit, sukulaiset - you name it! Oli onni olla monen lahjan ostajan ainoa tyttöpuolinen tuttu. Poikalasten vanhempien on varmasti vaikea vastustaa pienten tyttöjen ihania härpäkkeitä...
Ja täytyy vielä mainita, että minun pikkuveljeni sen sijaan on mielestään jäänyt kaikista hyvistä leluista paitsi ja muistelee vieläkin traumaattisesti, ettei ole saanut jotain tietty autoa vuonna xxxx. Eikä veljelläkään varmasti oikeasti pulaa ollut leluista, hän vain koki niin. Ehkä tässä on osansa myös kaveripiirillä: veljellä oli enemmän lähellä asuvia kavereita alle kouluikäisenä, joten varmasti hän oli nähnytkin enemmän leluja kuin minä. Eihän sitä osaa haluta jotain, jos ei sitä ole ensin jossain nähnyt. Vaikka osasin minäkin katsoa lehdestä uusimman Barbien mainoksen ja vaatia sitä ostettavaksi.

Ehkä se onkin niin, että lapsilleen haluaa antaa sen, mistä on itse jäänyt paitsi. Meillä tilanne on siis käänteinen: itse en tunne jääneeni mistään lelusta paitsi, joten en tunne tarvetta antaa niitä lapsillenikaan.. Melkoista keittöpsykologiaa :)


Joka tapauksessa Tyttö leikkii suureksi osaksi minun tai muiden sukulasiten vanhoilla leluilla. Kuten jo aikaisemmin postailin, meiltä löytyy paperinukkeja, poneja talleineen ja jopa hiekkalelut sekä leikkimökin liesi.
Ja sitten ne rakkaimmat: Barbiet!



Olin todella suuri Barbie-fani. Minulle tuli Barbie -lehti. Vaatekaapistani kaksi alinta hyllyä oli luovutettu Barbien kerrostaloasunnoksi. Löytyi Barbien koira, hevonen, pylvässänky ja ukin veistämät Barbeille sopivat tuolit ja hyllyköt. Astioita ja vaatteita. Koruja ja kenkiä. Suurin osa näistä on yhä hyvässä tallessa.

En osaa sanoa, milloin lopetin Barbeilla leikkimisen. Olin varmasti ainakin kymmenenvuotias. Jos olen ymmärtänyt oikein, nykyään Barbiet katoavat leikeistä huomattavasti nopeammin. Niiden jälkeen tulevat Winxit (eskari-iässä ?) ja vielä ehkä Monster High -nuket. Nukeilla leikkiminen loppuu ylipäätään aikaisemmin. Voi surku! Vastahan niitä pikkuruisia asuja ja asusteita oppii sujuvasti pukemaan nukeille lähempänä kouluikää. Ja miten hienoa onkaan itse väsätä jotain Barbeille sopivaa asustetta, ei sekään ihan pieneltä onnistu.
Niin ne ajat muuttuvat, mutta äidin rakkaus Barbeihin pysyy!


Tämän postauksen myötä osallistun CupoNation.fi:n ja Väri-epä-suoran järjestämään lelu-haastekilpailuun.

3 kommenttia:

  1. Mulal oli vaan muutama barbi, tai osa oli niitä stacyja vai-mikä-niitten-nimi-oli. Mutta muistan että tein niille vaatteita ja muotiluomuksia vielä kutosella, vaikken muuten juuri tainnut leikkiä :)

    Kiitoksia osallistumisesta ja onnea arvontaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mullakaan kaikki ollut ihan oikeita Barbeja. Muistan kyllä, että tuo aitous oli tosi tarkka juttu jossain vaiheessa. Tervetuloa lukijoiden sankkaan joukkoon! ;)

      Poista
    2. Arpa oli sulle suotuisa! :) Olet siis voittanut, onneksi olkoon! Laitatko mulle sähköpostia variepasuora@gmail.com!

      Poista