Äiti kaupungilla 2. - sisustusinspiraatiota etsimässä.

Lauantainen vapaapäiväni kaupungilla jatkui lastenvaatteiden jälkeen sisustukseen keskittyen. Sen verran harvoin tulee Helsingin keskustassa ja Punavuoressa liikuttua, että reittisuunnitelmassa oli ihan tarpeen Design District Helsinki -kartta. (Joo, mä olen niin maalta!) Tosin, kun ensimmäisen kohteeni oli Papershop ja siitä suuntasin Stockmannia kohti, niin monen monta ihanaa liikettä osuu reitille ihan väkisin.

Pino, Smyygi, Zarro, Casuarina, Granit jne. Butiikkeja tällä alueella riittää. Kaikki matkan varrella olleet vaatekauppa-ihanuudet skippasin suosiolla. Ja ostoksiakin hillitsi (onneksi) tyhjän kukkaron lisäksi järjettömästi painavat pussit Kampin ostoksia - kyllä toppakin painaa, kun sitä useamman tunnin roikottaa mukanaan, vai olisiko vain harjoituksen puutetta?

Sisustuskauppakierroksen tarkoitus oli inspiroida ja rentouttaa - ja molempia se totisesti teki!

• Tarjolla on paljon ihania valaisimia. Mieleen jäi erityisesti värjätty lasi, mutta myös graafisia valkoisia ym on paljon erityisesti pöytä- ja jalkamallisina. 
• Pinnalla ovat juuri nyt erilaiset säilytysratkaisut: hyllyjä, laatikoita, purnukoita - you name it! Syksy on selvästi organisoinnin aikaa.
• Design kirjaimet ja printit koristavat yhä julisteita, kortteja ja astioita. 
• Syksy on myös tekstiilien uuden tulemisen aikaa: tyynyt ja viltit tuovat uutta väriä sisustukseen tai ovat pelkistetyn musta-valkoisia.
• Materiaaleista valkoisen kiiltävän pinnan ohelle on tullut paljon rouheita, luonnonläheisiä pintoja: betonia, metallia ja puuta. 

Alla olevaan kollaasiin keräilin Polyvoresta joitain pikkujuttuja, jotka olisivat voineet näyttäytyä inspis-matkallani (ja osa näyttäytyikin). 

1. Muuto gray throw pillow / Muuto blue throw pillow / Muuto yellow throw pillow / 2. Sphere lamp  
3. Design Letters wood home  / Design Letters grey home decor, 4. Iittala gray table lamp 5. Minus Tio black magazine rack  6. Muuto Yellow box /  Muuto storage box 

Pehmeiden vaatepakettien lisäksi raahasin kotiin vähän isomman palan kuparin väristä metallia Granitista. Sen käyttö on kyllä vielä täysin kysymysmerkkinä. Pitäisi ensin päättää jätetäänkö makuuhuone valko-harmaaksi, vai lisätäänkö sinne jotain väriä, eli tässä tapauksessa tuota kuparia. Tai ehkäpä maalaan tuon metallin valkoiseksi.

Suurin harmituksen aihe onkin, että miksi en tehnyt tätä kierrosta aikaisemmin??? Kyllähän aikaa ja mahdollisuuksia varmasti löytyisi, kun vain vähän järjestelee asioita. Lastenhuoneisiin olisi löytynyt monta kivaa ideaa ja monta ihan konreettista hankintaakin. Esimerkiksi Tytön huoneen seinähyllyksi olisi ollut monta kivaa vaihtoehtoa. Eihän jo ostetut tauluhyllyt ole huonot (ainakin ne olivat tooosi halvat), mutta...  No, tästä kerrasta viisastuneena täytyy laittaa jo seuraava retki perheen kalenterivarauksiin, niin ei ainakaan jää tekemättä!

Äiti kaupungilla 1. - lastenvaatteet kiikarissa.

Harvoin, liian harvoin, tulee fiilisteltyä ihan omassa kotikaupungissa. Minulle tilaisuus ns. omaan aikaan ja kaupungilla pyörimiseen koitti vihdoin lauantaina. Olin varannut (taktisestiko?) kampaamo ajan keskelle päivää ja suunnittelin aamu- ja iltapäiviksi shoppailu- ja kiertelyreitit oikein kartan kanssa. Tietenkin aamulla lähteminen viivästyi, ja aikaa jäi ennakoitua vähemmän. Haaveilemani lounassalaatti sai siis jäädä välistä - nyyh - ja ostoksetkin tuli suoritettua melkoisina täsmäiskuina.

Aamupäivällä ensin menin suoraan Kamppiin ja aika monen muun tapaan Polarn O Pyretille kanta-asiakaskuponkeja käyttämään. Tyttö sai villasukat, Pikkuveli tarvitsemansa toppahousut ja Kavat-kengät.

Kengän kuva lainattu www.ellos.fi

Tämän jälkeen pikastoppi Benettonilla ja Marimekossa - ja niin oli aika käytetty. Ostettua sain ne, mitä hain ja vähän enemmänkin. Lisäksi löytyi kyllä monen monta ihanaa juttua, mistä haaveilla. Sekä Benettonin, että Marimekon lastenmallistot ovat tällä hetkellä tosi hyvät. Kannattaa käydä vilkaisemassa!

Kampaamo Folk Helsinki sijaitsee Albertinkadulla ihan Kampin lähellä, joten seuraavaksi sinne siis. Pari tuntinen kului mukavasti uuden kampaaja-tuttavuuden Anjan hoivissa. Kiva, että Folkissa on kolmaskin kampaaja, helpottaa vähän ajan saamista pikaisemmallakin varoitusajalla. Tätä kampaamoa ei voi kuin suositella, jos sattuu olemaan innostunut luonnollisesta hiuslookista.

Ja kampaamon jälkeen eteenpäin Punavuoren suuntaan. Yleensä minun tulee tilattua lastenvaatteita vain nettikaupoista. Lasten kanssa shoppailuretket rajoittuvat lähialueiden ostoskeskuksiin, joissa valitettavasti kaikkiin merkkeihin ei pääse tutustumaan. Monet jutut näyttävät kuvissa aivan erilaisilta, kuin mitä luonnossa ovat. Punavuorenpeikossa kävinkin katsastamassa Molon toppapukujen värit ihan livenä: olivathan ne paljon parempia kuin kuvissa! Taisi löytyä alehankintojen listalle toppapuku...

Kuva: Mini Rodini /  Punavuorenpeikko.fi

Samalla hipelöin Mini Rodinin syksyn kolmannen dropin Pierrot mekkoa. Tyttö haluaisi tuon mekon valokuvaukseen purppuran värisenä. Minua kuitenkin hieman epäilyttää kuvion "rauhattomuus" kuvausta ajatellen, ja lisäksi materiaali on talveksi tosi ohutta trikoota. Ehkä ei kuitenkaan yletä minun pakko saada- listalle. Ja tuon listan ulkopuolelle jääviä ostoksia yritän todella hillitä - vaatekaappien tyhjennystavoiteesta ollaan vielä kaukana. (Toisin sanottuna herään viime hetkellä ennen kuvausta, ja alan metsästämään tätä mekkoa, kun muutakaan ei ole tullut hankituksi. Arvaahan tämän..)

Kaupunkiretkeni päättyi lastenvaatteiden osalta Stockmannille. Stockmannilla oli sattumalta kaikki talven takit kanta-asiakastarjouksessa, joten tämä ratkaisi Pikkuveljen takkipohdinnan varsin sujuvasti. Pirteän oranssi Bogi lämmittää siis Pikkuveljeä mustien PoP:n housujen kera. Vain asusteita on enää hankkimatta, eli Pikkuveljen puolesta talvi saa tulla.

Punavuoren Peikon ja Stockmannin väliin jäävä sisustuskauppojen kierros saakin ihan oman postauksensa. Pysykää kuulolla!

Äiti, kerro mulle...

Tapahtui eräänä iltana yövalon jo sammuttua.

 - Äiti, kerro mulle, mitä on olemassa ja mitä ei oo olemassa.

 - No, rakas Tyttäreni, joulupukkia ei ole olemassa ja tontutkin ovat pelkkä kilttinä pysymisen kiristyskeino, eikä myöskään Ti-ti nallea ole oikeasti olemassa, eikä ...

                                         vai

 - Öö, niin ku. Mehän ollaan puhuttu niistä Disney Prinsessoista, että niitä ei ole olemassa kuin saduissa ja silti ne tavallaan ovat olemassa siellä Pariisin Disneyssä. Ja Ruotsin prinsessat ovat olemassa, mutta ne eivät ole samoja kuin satujen prinsessat. (Huokaus.)
 - Ja Helinä-keiju kirjassahan Liisi uskoi keijuihin ja näki niitä, mutta Liisin isä ei. (Mitä mä nyt noin sanoin?? Pakkohan tätä on jatkaa.)
 - Monesti juuri lapset uskoo johonkin ja aikuiset ei.. Silloinhan jotain voi olla olemassa lasten mielissä vaikkei aikuisten mielestä niitä olekaan. (Joo, kyllä tää läpi menee..)

Tähän niin tullaan palaamaan joku toinen ilta! Joka tapauksessa vastaus miellytti kaiketi tällä kertaa, sillä neito nukkui keskustelun jälkeen kokonaisen yön yksin, ehkä eka kertaa .. no en muista milloin viimeksi. Eli ainakaan painajaisia ei syntynyt.

Jännityksellä odotan jo kuitenkin joulua, sillä 4-vuotias alkaa olla siinä iässä, ettei hän varmastikaan itse keksi kyseenalaistaa vielä joulupukin todellisuutta, mutta varmasti rekisteröi ympäriltä kuulemansa jutut. Ja noita juttuja varmasti riittää, kun seurassa ovat 5-, 6-, ja 7- vuotiaat serkkupojat!

Onneksi tälle satumaailman ja todellisuuden rajapinnalle on jo ehditty vetää tuo prinsessa-esimerkki. Hyvin senkin selitys meni aikanaan läpi. Ja siitä huolimatta satujen prinsessat jaksavat kiinnostaa (vaikka eivät siis olekaan ihan oikeita). Disney ohelle saatiin vain laajennusta näkökulmaan, ja satukirjojen lisäksi olemme lukeneet juorulehtiä (= tytön lehtihyllystä valitsemia - Kyllä, hän oikeasti saattaa tulla esittämään naistenlehteä ostoskääryjen luo, jos kannessa on esimerkiksi Estelle-taaperon kuva).

Ja mitäs näissä kuvissa sitten askarrellaan? Vinkiksi sanottakoon, että joulu on jo ovella (onhan nyt jo syyskuu..) ja Lego-kuvastossa tuntuisi olevan juuri niitä oikeita pikkuleekoja. Itselle viisi toivetta, Pikkuveljelle kaksi.

Parina viime vuonna olemme askarrelleet (huomattavasti lähempänä joulua) vastaavat toivelistat lelukuvastojen annista. Joku rajoitus viime vuonna taisi toiveiden määrälle olla, ja tosiaan Tyttö hoitaa samalla myös Pikkuveljen listat - ainakin toistaiseksi. Lista on sitten toimitettu Stockalle joulupukin postilaatikkoon ja samalla on katsottu joulun näyteikkunat.

Nyt haasteena on, että saadaan tämä listan poikanen säilymään varsinaiseen sesonkiin saakka. Saadaan sitten nämä toiveet karsittua ja yhdistettyä muihin uudempiin (niitä, kun varmasti vielä tulee). Hyvää joulun odotusta vaan kaikille!

Pikkuveli ja iPad.

Yksi syy tämän blogin pitämiseen on omien tietotekniikkataitojeni ylläpito. Vastaan on tullut monta haastetta ja monta opiskeltavaa asiaa on vielä edessä, ja hyvä niin. Motivaatio tähän opiskeluun löytyy lapsista: miten erilaisessa maailmassa he kasvavat. Olen ihan oikeasti sitä ikäluokkaa, jolle ammattikorkeakouluopintojen alussa opetettiin, mistä tietokone avataan ja taululle piirtämällä yritettiin hahmottaa, mikä ihme se internetti oikein on. Eihän siitä nyt niin kauan ole... ?
Kyllä näistä saa monta naurua aikaiseksi, kunhan lapset vähän kasvavat ja ymmärtävät, miten aika on muuttunut.

Kosketusnäyttöpuhelin ja tabletit ovat kuitenkin arkipäivää nykyään. Ja molempia saa meidän taaperot käyttää halutessaan. Toistaiseksi ei ole tarvinnut pohtia tietokoneen peliaikarajoituksia tms. sillä Tyttö on ainakin niin fyysinen tapaus, ettei hän jaksa istua paikoillaan ja keskittyä pelaamiseen tai edes tv:n katseluun pitkiä aikoja kerrallaan. Saa nähdä, miten myöhemmin.
Sen sijaan riita siitä, kumpi saa milloinkin pelata, saadaan kyllä jo aikaiseksi. Toisen lelu on tietenkin se paras lelu..

Mitä sitten yksi-vuotias pelaa? Ja KYLLÄ: yksi-vuotias todellakin osaa jo "pelata". (Tämä peli taitaa ollakin ainoa, jossa äitikin vielä pärjää.) Painetaan eläimen tai ajoneuvon kuvaketta ja kuunnellaan sekä katsellaan aitoa eläintä/ajoneuvoa piirretyn kuvakkeen sijaan. Ehkä tätä voisi luonnehtia interaktiiviseksi katselukirjaksi: ääniefekti tulee vain suoraan, ettei tarvitse itse imitoida "lehmä sanoo ammuu" - tyyppisesti.
Sound Touch Lite on ladattavissa osittain ihan ilmaiseksi. Pikkuveli on ainakin ihan hurmoksessa tästä ja hivuttautuu usein mamman viereen iPadin kanssa sanaton viesti kasvoillaan "Äiti, eikös vähän pelattaisi?". Tosin hurmoksellista on myös ihan pelkkä iPadin kantaminen...

Kerrotaan Tytön pelisuosikeista toisen kerran. Nyt ulos aurinkoon!

Hilloa ja hilpeyttä.

Omenat ovat odottaneet terassilla käsittelyä jo tovin. On vain ollut liian upeita ilmoja hillojen keittelyyn tuhlattaviksi.. No, pilvisen sunnuntain kunniaksi sain vihdoinkin ensimmäsen satsin omenia käsittelyyn.

Testasin  Dansukkerin ohjetta, jossa omenoiden sekaan laitetaan myös puolukoita. Ohjeessa mainitun omenalajikkeen sijaan käytössä oli hieman happamampi versio, joten fiksuna tyttönä ajattelin lisätä hieman sokerin määrää kompensoimaan tätä hapokkuutta. Eipä olisi kannattanut! Hillosta tuli todella makeaa ja marmeladimaisen kovaa. Eihän se pahaa ole, mutta saimme siis marmeladia, emme hilloa. Lettukestit vaihtukoon skonsseihin.

Skonssikesteille ilmoittautuu myös Tyttö a.k.a Haisuli. Kuva on otettu Malmitalon Hilloa ja hilpeyttä tapahtumassa 14.9. sunnuntaina. Muumi-teeman mukaisesti Malmin kirjastossa sai pukeutua rooliasuihin ja katsella nukketeatteria. Lisäksi oli tarjolla leivontaa, askartelua, elokuvia ja konsertti. Kaikki ilmaista jälleen kerran.
Kannattaa todella katsastaa Malmitalon tarjonta: tapahtumat ovat olleet kyllä todella mukavia!