Perunaa ja maalia.

Tykkään kovasti askarrella ja Tytön kanssa kaikenlaisia pikkuprojekteja olemmekin puuhastelleet aikaisemmin paljonkin. Askartelu on vain jäänyt Pikkuveljen synnyttyä vähemmälle. Varsinkin nyt, kun Pikkuveli nukkuu vain yhdet lyhyemmät päiväunet, kahdenkeskinen askarteluaika on kortilla. Eipä tähän ole muuta ratkaisua kuin ottaa Pikkuveli mukaan puuhasteluun..

Tavoiteena oli painaa perunaan vuoltuja pupun ja sydämen kuvia. Lopputulos oli  - hmm - vähintäänkin värikäs. Kuten näkyy, meillä taiteillaan kylpyhuoneessa ennen kylpyä - ja syystäkin :).

Tarkkasilmäinen huomaa, että meidän sydämestä puuttuu palanen. Pikkuveli ei voinut vastustaa perunoita ja pienet hampaat iskivät leimasimiinkin (vaikka hänellä oli siis omakin ns. syöntiperuna). Ja hienoltahan kuvat näyttävät raameissaan! Kunpa saataisiin vielä Tytölle huoneeseen se hylly, niin nämäkin kuvat pääsisivät paremmin esille. 

Voihan flunssa: tilaisuus on aina mahdollisuus.

Vähän ennen flunssaputken alkamista aloitin pakurikääpää ja muita herkkuja sisältävän teen nauttimisen. Liike51:n ihana omistaja markkinoi tätä luonnon omana antioksidanttipommina. Hyvää se ainakin on. Teetäni on lisäksi maustanut mökkinaapureiden oman tuotannon hunaja.
Bonuksena olen nappaillut valkosipulikapseleita saman ajan. Ehkä on vain kuvittelua, mutta flunssasta ja univajeesta huolimatta olen jaksanut ihan melko normaalisti (lue: normaalin väsyneesti).

Lisäksi Pikkuveli on päättänyt vihdoin lisätä hammaskalustonsa vahvuutta. Yöheräilyt on meille muutenkin ihan normijuttu, mutta nyt on saatu vähän volyymia lisää näihin itkuihin.

Kaikesta huolimatta blogissa on (taas) tapahtunut uudistusta: otsikko on vihdoin keskellä ja hieman muokattuna. " Tilaisuus on aina mahdollisuus" on kuin suoraan Matti Nykäsen suusta, mutta ei: se lukee Tertinkartanon teessä! Nostaa ainakin hymyn huulille.. Sopii kuitenkin tähän kuin nakutettu. Flunssan uuvuttaman Pikkuveljen aamu-unet antavat tilaisuuden oppia uutta ja mahdollisuuden käyttää sitä heti!

Pikkuveljen huone.

Pikkuveli sai vihdoin oman pikkuhuoneen. Huone on vielä kesken: taulut ja mahdolliset verhot puuttuvat. Joka tapauksessa tällä hetkellä hän fiilistelee ritariteemalla huoneessaan. Teltta määrittelee nyt värimaailmankin, eli valkoisen ja harmaan sekaan saadaan pilkahdus punaista. Sinänsä ok juttu, koska Tytöltä jäi muutoksessa tuohon huoneeseen punainen viirinauha ja punainen valaisin (jotka tietenkään eivät näy näissä kuvissa..). 

Tarkoitus oli laittaa tuohon huoneeseen harmaa Lack-pöytä ja lasten tuolit, mutta jostain syystä (?) Ikeasta mukaan tarttunut teltta vie ainakin toistaiseksi kaiken tilan. Pöytä odottaa vuoroaan nyt vanhempien makuuhuoneessa. Keittiöleikit ovat kyllä Pikkuveljen suosiossa, joten olisi kiva, jos pöytäkin mahtuisi - vaan ei mahdu. Pari lisäneliötä tilaukseen, kiitos!

Telttaan mennään aina suorana kävellen - teltta taipuu, Pikkuveljen niskat ei.

Teltan lisäksi uutta huoneessa on matto. Se löytyi Tytön huoneen maton kanssa samalla reissulla.  Karkkipurkki blogin vinkistä Tytölle löydettiin matto Askosta. (Siitä lisää myöhemmin.) 

Ja Pikkuveljelle saimme tosi edullisen maton Askon alakerrassa sijaitsevasta Sotkasta. Onhan nuo tähdet jo paljon nähty juttu, mutta toimivat nyt tässä tarkoituksessa mielestäni kivasti. Matto on lisäksi aika paksu, eli pehmentää pikkumiehen kupsahduksia kivasti, olematta kuitenkaan liian pehmeä, jotta siinä olisi hankala liikkua tai leikkiä.

Tää ritari tykkää eniten koruista. On se kaulaan laittaminen hankalaa..

Syksyn satoa.

Viikonlopulla käytiin maalla sadonkorjuussa. Mökin pihassa on viisi omenapuuta, jotka ovat edellisinä syksyinä tuottaneet 7 omenaa - yhteensä siis! Tänä vuonna voidaankin jo puhua huippusadosta, sillä omppuilla päästään herkuttelemaan useampaan otteeseen. Syöntiomenoiksi kelpaavia kerättiin toistakymmentä kappaletta (en tiedä tuon punertavan omenen lajiketta, hieman kaneliomenaa suurempi kokoinen ja kiinteämpi). Ja soseisiin sopivaa Antonovkaa on reilu pussillinen. Jee!
Omenapuiden leikkuuseen saimme ammattilaisen opastusta keväällä. Leikkuusta oli näköjään apua heti samana vuonna. Minkähänlaiseksi sato kasvaa, kun hoitoa jatketaan systemaattisesti seuraavina vuosina? En malta odottaa: omenat ovat vain niin hyviä!

Pikkuveli nauttii kaikista marjoista ja hedelmistä vähän liikaakin. Kotipihan luumuista saadaan oikein riita aikaisiksi, kun syöntiä pitää vähän rajoittaa. Pikkumies ei vielä erota pilaantunutta hedelmää hyvästä ja yritää salaa käydä nappaamassa maasta milloin minkäkinlaisen herkun. 

Taitaa Pikkuveljestä tulla myös äidille seuramies marjanpoimintaan, sen verran innokkaasti hän naposteli puolukoita metsäretkellä. Tytön kanssa olen yrittänyt samaa useasti, mutta hän ei jaksa olla paikoillaan tarpeeksi pitkään, jotta pääsisi herkuttelemaan saaliillaan. 

Josko huomenna leivottaisiin marjapiirakkaa! Tänään on kiireinen päivä kirppistelyjen ja Tytön uuden harrastuksen kanssa. Hauskaa alkavaa viikkoa!

Korkeasaaressa.

Sunnuntaina oli aurinkoista, mutta ei liian kuuma - päättelimme, että keli olisi kohdillaan retkelle Korkeasaareen.  Ja oikeassa olimme: näimme monia eläimiä ihan lähietäisyydeltä. Onnistunut retkipäivä siis!
Monesti Korkeasaaren reissuilla eläinten näkeminen on ollut vähintäänkin haasteellista. Liian kuumalla eläimet lymyävät varjoissa - ymmärrettävästi - ja sateella ainakin pleksilasien läpi näkeminen on miltei mahdotonta. 

Eväshetki auringossa.

Kohottavaa ajanvietettä työväestölle - näin perusteltiin eläinpuiston avaamista Korkeasaareen 125 vuotta sitten (Yle Aamu, 1.9.14). Nyt pääsi Pikkuvelikin ensi kertaa valistumaan ja ylentymään eläinten parissa. Hänelle kaikki nelijalkaiset, koiria ja kissoja lukuunottamatta, ovat hevosia "Iiiaaa, iiaaa". Eipä paljon parempi ole tämän mammankaan eläinten tuntemus. Poikaparkaa on kuskattava Korkeasaareen vielä moneen kertaan, jottei eläinoppi jää täysin minun hataran pääni varaan. 

Ti ti nukkuu..

Tyttöä ei niin paljon eläimet kiinnosta. Tärkeintä on liikunnan ja leikin riemu. Onneksi niitäkin oli tarjolla ihan riittämiin. Juosta piti posket punaisina - flunssasta viis!