Pärettä taloon.

Varapäre tulisi meikäläiselle monesti tarpeeseen, mutta nämä seuraavat päreet ovat kyllä enemmänkin söpöstely tarkoitukseen.
Tytön soma, pieni pärekori kärsi hieman Pikkuveljen kovakouraisessa käsittelyssä ja korin kahva irtosi. Mikä onni minulle: siitä tuli juuri sopiva kippo minun teepusseilleni. Just passeli!

Keittiö huusi tämän jälkeen tietenkin lisää pärettä. Kodin1:n ale-kupongilla mukaan lähtikin pieni pärekori leiville. Etsin huomattavasti isompaa, mutta juuri oikean mallista suurempaa ei löytynyt. Kori oli saaatava, joten pidetään sitten jatkossa vähemmän leipää esillä. Syödään puuroa, jos leipä loppuu.. ;)

Katsotaan jaksaako päre kiinnostaa vielä keväällä. Tähän sesonkiin se sopii kyllä ihanasti!

Hiihtokoulu opettaa.

Tyttö kävi hiihtokoulussa. Äiti kävi hiihto(opetus)koulussa.

Kyykyisty lapsen tasolle, kun annat ohjeita. Kehu ja kannusta. Älä komenna, vaan ohjaa. Kehu jälleen kerran. Neuvo, selitä, opasta. Kehu. Puhu, kuin ihmiselle (ei vähä-älyiselle). Kehu. Kerro, miten tapahtui, ja miten pitäisi tapahtua. Kehu. Opasta uudelleen. Kannusta. Selitä. Älä vieläkään kyllästy saman jankkaamiseen. Kehu. 

Ei voi muuta kuin kehua hiihdonopettajaa, jonka ohjauksessa Tyttö tutustui laskettelun alkeisiin Pyhällä. Vaikka olosuhteet eivät olleet aivan otolliset - kommunikaatio katkosten vuoksi hiihtokoulun alku viivästyi ja Tytöllä alkoi jo tulla nälkä ja päiväuniaika - niin opetus sekä oppiminen sujuivat hyvin.

Tunti oli hienoa katseltavaa ja kuunneltavaa myös äidille. Miten sitä itsekin jaksaisi keskittyä lapsen asiaan vastaavalla tavalla? Ja miten lapsi jaksaa puolestaan keskittyä asiaan, kun hänelle puhutaan kuin ihmiselle. Tytöllä on normaalisti keskittymiskyky kuin kanalla.. Toki äidin ja isän jankkaamat asiat ehkä kaikuvat kuulemattomille korville jo tuttuutensa vuoksi. Ja vieraan opettajasedän juttuja kuuntelee tarkkaavaisemmin jo jännityksen vuoksi. Mutta silti, oli hieno muistutus tälle mammalle.

Kuvat ovat napsittu retkeltä Pyhätunturin huipulle. Tuolihissi kuljettaa sinne myös suksettomat kulkijat herkuttelemaan ravintolan keitolla ja vohveleilla. Ne ovat niiiin hyviä! Ja aikas maaginen oli tunnelma, kun joka puolella oli sumuista ja tykitetty lumi koristi upeasti ravintolarakennusta. Suosittelen todellakin! Ja tietenkin selkeämmällä säällä näkymät ovat myös hienot, sen verran korkealla ollaan.

Hiihtohissi huipulle maksoi aikuisilta reilun kympin. Lapset ilmaiseksi. (Toki tässä voisi taktikoida ja mennä retkelle sellaisena päivänä kun ainakin osalla porukasta on hissiliput muutenkin ostettuna.. Me emme vain ehtineet muuten rinteeseen tuona päivänä.)
Elämys on hintansa väärti. Ravintola Tsokan herkuista ja palvelusta vielä extra plussaa.

Hiihdonopetus kustansi Tytöltä 50 euroa. Äidin osalta opetus ilmaista.
Tytön välineiden vuokra 10 euroa.
Onhan tuo melko arvokas kertasatsaus alle tunnin kestoisesta opetuksesta, mutta joka euron väärti - ainakin tässä tapauksessa. Nyt voisi harjoitella annettuja oppeja omin avuin, kun vain olisi sitä lunta!

Viikonlopulla juhlittiin - Suomineitokakku.

Kylläpä oli kiva, mutta kiireinen viikonloppu. Viikonlopulle tulee vain ahnehdittua liikaa kivaa tekemistä, kaikkea sellaista, missä on todellakin hyödyksi että toinen vanhempi on myös kotona. Meidän lapset ovat kovasti osallistuvia ja kivaahan se suureksi osaksi onkin, mutta jotain on vain kiva tehdä ihan yksinkin. Vai mitä sanot lahjojen paketoinninsta, piparkakkutalon kokoamisesta tai kakun koristellusta??? Aikas paljon helpompaa yksin...

Suomen itsenäisyyttä juhlistimme perinteiseen tapaan ystäväperheen luona. Sama porukka koossa siis kuin meidän Oktoberfesteillä. Syödään juhlapäivien kunniaksi vuoronperään toistemme luona - ja jos sopivaa juhlanaihetta ei löydy, niin kehitellään sellainen. Vieraileva perhe tuo siis jälkiruuan. Toimiva systeemi. Suosittelen!

Ei niin perinteisesti nautimme päivälliseksi raclettepannun herkkuja. Ai, ai miten hyvää!!

Jälkiruokainspiraation sain Pinterestistä. Suureen lasimaljaan oli tehty redvelvet kakku. Hienon näköinen. Ajattelin testata samaa ideaa pienempiin astioihin ja väreiksi tietenkin tulisi sinistä ja valkoista.
Vaan eipä sitten ihan onnistunut. Valkosuklaa on näköjään liian keltaista, jotta sitä voi värjätä siniseksi. Eli meidän jälkkärin raidat olivatkin lopulta enemmän turkoosit, kuin siniset - nyyh. Maku oli ihan ok: valkosuklaata, vispikermaa, tuorejuustoa ja Marianne Crushia sekä kääretorttupohjaa.

Äidin jälkkäri-idea ei tietenkään kelvannut Tytölle, ja meille muotoutui jälkkärikuppien lisäksi myös toinen herkku viemisiksi. Samoista aineksista tehtiin pieni Barbie-kakku. Olihan sentään Suomen synttärit. Tuli kyllä söpö kakku.

Käytiin kylässä - fiilistelyä Kummin kotona.

Muutama kuva taannoisilta syntymäpäiväjuhlilta Tytön Kummin luolta. Kummin kotona on aivan ihanan rauhallinen fiilis. Uusia ja vanhoja esineitä on yhdistelty kivasti, ja kaiken kaikkiaan kerrostalo kolmiosta on saatu ihanan harmooninen kokonaisuus.

Pikkukodin tunnelma sopii erityisen hyvin näin joulunaikaan, vaikkei varsinaisia joulukoristeita olekaan. Punainen väri tehosteena, puupinnat ja valaisimet  - eipä sitä muuta tarvita. Vaikka muistelen Kummilta löytyvät kokoelman pikku tonttufiguureitakin. Kenties ne pääsevät hyllyjen reunoja koristamaan lähempänä joulua?

Tytön juhlaeleganssin tärkeitä osia ovat Tau-rusetit (tämä on siis sitä Titi-nalle fanitusta taas kerran). Ihana mekko on tilattu Nextiltä ja rusetti löytyi H&M:stä. Hienosti sopivat punaiset sävyt yhteen! Tänään tällä samalla asulla mennään Itsenäisyyspäivän juhliin.

Mikä sitten on parasta tässä kodissa? No, sijainti! Se on tarpeeksi lähellä meidän kotia, jotta tämä mamma pääsee aika ajoin hermojaan lepuuttamaan harmooniseen ympäristöön. Siellä on aina niiiin siistiäkin.. Kummi onkin melkoinen kierrättäjä ja kirppistelijä, ja nimenomaan kunnostautunut siinä myyntipuolessa. Minulle tahtoo jokaiselta myyntikeikalta tarttua myös kotiinpäin tuotavaa.

Jospa nyt kuitenkin tarttuisi pölyrättiin täälläkin huushollissa, niin saadaan Itsenäisyyspäivän viettoon vähän harmoniaa meillekin. Tänään on muuten juuri oikea aika laittaa papusalaatti tekeytymään. Se sopii mainiosti myös Itsenäisyyspäivän herkutteluihin lisäkkeeksi.

Joulupukin maa, totta on se, satua ja unta - visiitillä Joulupukin Pajakylässä.

Joulupukin salainen piilopaikka Korvatunturilla oli paljastua noin sata vuotta sitten. Varjellakseen rauhaisaa kotiaan, Joulupukki alkoi vierailla säännöllisesti Rovaniemen lähellä Napapiirillä. Ja pikkuhiljaa Joulupukin Pajakylä Napapiirillä on kasvattanut suosiotaan. Hieno on tarina Napapiirin Joulupukin brändin takana. Selvensi ainakin minulle tuota Korvatunturin ja Napapiirin mysteeriä: missä se Pukki nyt oikein asuukaan?

Kävimme siis Joulupukin Pajakylässä. Se sijaitsee aivan Rovaniemen lentokentän läheisyydessä, mikä selittää varmasti suosion ulkomailta tulevien matkailijoiden keskuudessa. Lumisena päivänä Pajakylän miljöö on oikein idyllinen ja lumihiutaleiden leijuessa jouluvalojen loisteessa tunnelma suorastaan satumainen. Ja sisätiloissa jokainen pääsee tietenkin tapaamaan sen aidon, oikean Joulupukin!

Mutta, mutta... siihen se oikeastaan jääkin. Kaunis miljöö, jolla on kovin vähän tarjottavaa varsinkin pienille lapsille. Kohde on selvästi suunniteltu pääasiassa (aikuisten) turistiryhmien tarpeisiin. Matkamuistomyymälöiden määrä ylittää minunkin kaupallisen kestokykyni. Sen sijaan muuta toimintaa on hankalampi löytää. Kuvaavaa on, kun matkaseurueemme jäsen kysyi Tontulta, että "mitäs täällä olisi lapsille tarjolla", niin vastaus pitkän hiljaisuuden jälkeen oli Angry Birds leikkipuisto telineet pihamaalla ja itse Joulupukki sisällä.

Joulupukkia tosiaan pääsee tapaamaan kulkemalla lyhyen kierroksen talon sisällä. Matkalla on jäisiä valoja ja tontujen tuoleja, portaita ja suuren suuri ratas. Ihan kiva, mutta aika helpoilla muutoksilla vieläkin paremmaksi muokattu - siis lapsia ajatellen. Muutama tunneli ja kurkistusluukku reitinvarrelle tekisi toisi seikkailun makua kierrokseen.

Näin jälkikäteen olen myös ihmetellyt itse Joulupukin tapaamista. Joulupukki kyselee tulijoiden nimet ja kotipaikat, jonka jälkeen siirrytäänkin valokuvaukseen. Tonttu napsii kuvia, jotka voi halutessaan lunastaa edulliseen parinkympin hintaan. Missään vaiheessa ei kysytty kiltteydestä tai lahjatoiveista. Ne nyt kuitenkin on ehkä se Joulupukin juttu, vai mitä?

Toki Pajakylässä voi lunastaa erilaisia action-paketteja - jälleen edulliseen hintaan - saadakseen visiittiin lisää ohjelmaa. Mutta pääasiassa taaperoista koostuvan seurueemme ei ehkä keskittymiskyvyltään ole kovin suosiollinen kohderymä tonttukoululle tai koiravaljakkoajelulle. Satasen perheeltämme kustantava viihdenumero on silkkaa rahantuhlausta, kun kauppakeskuksen puolenmetrin (ilmainen) liukumäki tarjoaa tälle porukalle vastaavan elämyksen.

Kandeeko mennä?
Kyllä, jos ajelee muutenkin Rovaniemellä. Hyvät kulkuyhteydet.

Mitä kustantaa?
Joulupukin tapaa ilmaiseksi. Kaikki muu maksaa.

Fiilis?
Kaupallisuudesta huolimatta hieno tunnelma.

Bonus?
Jos haluaa ostaa tuliaisia Suomen Lapista, niin täältä niitä löytyy helposti. Ja tietenkin täältä saa oikean Joululeiman Pääpostista lähetettyihin joulutervehdyksiin.