Loma tuli, loma meni - kokemuksia Kreetalta.

Kauan ja hartaasti odotettu loma auringossa on jo takanapäin. Matkustimme toistamiseen Kreetan Plataniakseen. Tuo Hanian viereinen rannikko taitaa olla aika monelle tuttu lomakohde ja mikäs siinä! Takuuvarmasti hyvää ruokaa ja sopivasti ajanvietettä, lyhyt lento Finnairilla eikä kellokaan käänny. Kaikki minulle tärkeitä juttuja matkakohteen valinnassa. Valintakriteereitä listailinkin jo aiemmassa lomapostauksessa.

Upea sitruuna puu vanhassa kylässä. Hotellissa saimme nauttia tuoreista persikoista suoraan puusta kerättyinä!

Nyt matkassamme oli mukana sukulaisperhe kahden lapsen kera. Neljä lasta on totisesti tässä kontekstissa parempi kuin kaksi (tai saati yksi) - leikkikamut ja viihdytysjoukot koko ajan mukana siis. Varsinkin kavereista oli hyötyä sateisina päivinä, kun leikkipaikoille tai uima-altaalle ei ollut asiaa. Hotellissa oli onneksi "kuntosali", johon saimme koko katraan juoksemaan rinkiä ja rakentamaan majoja jumppamatoista :) .
Mutta hei, miksi ihmeessä mun lomilla aina sataa??? Siis aina. Joka ikisellä matkalla tähän asti on satanut. Paikalliset aina ihmettelevät, että ei normaalisti tähän aikaan tälläisiä sateita ole, mutta juuri tänä vuonna... Ehkä voisin tarjoutua matkustamaan ilmaiseksi kuivuudesta kärsiviin kohteisiin, niin saisivat nekin tarvitsemansa sateen (kun niitä näytän aiheuttavani)?

Onneksi lomaan mahtui aurinkoisiakin päiviä, eikä sateessakaan varsinaisesti viluttanut.

Tyttö polski päivät pitkät. Serkku-poika tarvitsi hieman pidemmän mietiskelyn ennen altaasen menoa (hei tunti on ihan sopiva aika pohtia, millä tyylillä hyppää..) ja Pikkuveli ei käynyt vedessä laisinkaan (oli kuulema liian kylmää ja jännitti).

Plataniaksessa majoituimme Blue Dome hotelliin, joka sijaitsi aivan rannassa hieman pääkatua alempana. Eli varsin rauhallinen ja mukava paikka. Miinusta voi sanoa oikeastaan vain nettisivuilla luvatun leikkipaikan puuttumisesta. Muistan nähneeni tuon leikkipaikan edellisellä visiitillä rannalla kuljeskellessani, joten todistettavasti siellä se on ollut - mutta ei ollut enää.
Edellisellä kerralla asuimme Santa Helena Beach hotellissa, joka sekin sijaitsi aivan rannalla, mutta aivan toisessa päässä Plataniasta. Molemissa hotelleissa käytössämme on ollut huoneisto.
Vinkiksi sanottakoon, että huoneistoja varatessa kannattaa rohkeasti testailla eri vaihtoehtoja: esimerkiksi tuolla ensimmäisellä reissulla kolmio 3+1 matkustajalle oli huomattavasti kaksiota edullisempi! Eipä olisi tullut heti mieleen..

Platanias on aika pitkä alue, jonka läpi menee tosiaan kauppoja ja ravintoloita täynnä oleva katu rannan suuntaisesti. Hotelleja on kadun molemmin puolin, joten kaikista ei ole suoraa yhteyttä rannalle. Tämä kannattaa huomioida, jos Platanias tai muut pienemmät kylät tuon tien varralla kiinnostavat lomakohteena. Sijainti näkyy varmasti myös hotellien hinnoittelussa. Toki rannalle pääsee helposti, vaikkei ihan vieressä asuisikaan. Ja esimerkiksi vanhan kylän puolella kukkulalla olevista hotelleista on vähintäänkin yhtä hienot näkymät kuin rannalla sijaitsevissa. Ja jos on kiinnostunut enemmän uima-altaalla lomailusta, niin ehkei merinäköalasta edes kannata maksaa extraa?

Tälläistä yleistä matkatarinaa tällä kertaa.. Olisi kiva kirjoitella myös vähän meidän matkatavaroista, ihan jo itsellekin muistiin. Palaillaan siis!

Ja kulmaan ilmestyi mökki - Pikkuveljen huoneessa maalattua.

Pikkuveljen huone sai vähän väriä, kun "keittiönurkkaukseen" maalattiin mökki. Pinterestistä kaappasin tuon idean, ja oli kyllä helppo toteuttaa. Pieni purkki maalia ja vähän teippailua - ja kas: mökki on valmis!

Pieni alue maalia jotenkin rajaa tuota keittiö-aluetta kivasti, ja koko huone tuntuu muutenkin selkeämmältä.

Seinän eteen lisättiin myös joskus muinoin eteisessä palvellut pikkuhylly. Hyllystä lyhennettiin vain jalkoja lieden korkeuteen sopiviksi. Maalailun lumoissa koitin hyllyyn tuollaista kuviointia, mutta EI. Kuviot totisesti joutaa peittoon. Kunhan vain löytäisi sen valkoisen maalipurnukan jostain.

Ikean pieni Lack-pöytä siirtyi hieman syrjemmälle ja saa yhäkin kunnian palvella ruokapöytänä, mutta myös esimerkiksi autoilutasona ja työkaluvarastona. Useimmiten siihen on nostettu Brion junarataan kuuluva parkkihalli. Hallin liukumäestä saakin jo kunnon lennot, kun autot surraavat hallista alas pöydän kautta aina lattialle saakka. Ei että, miten kivasti kopsahtaa parkettiin..

Tälläistä tällä kertaa. Laitetaan hyllystä lisää kuvia, kun se joskus tulevaisuudessa valmistuu. Vanhempia Pikkuveljen huoneen kuvia voi kurkkia täältä.

Tänään me ryntäämme katsomaan Mimiä ja Kukua! Pikkuveli on ihan pähkinöinä!

Ei myrskyä, ei.

Toivovat minulta aivomyrskyä, kun pystyn hetkittäin korkeintaan pieniin kuuroihin - jotenkin näin menin B.Virtasen sarjakuva Metro-lehdessä joku aamu tällä viikolla. Nappasin lehden mukaan talteen (joo taas se kuuluisa Jemma) ja eihän sitä enää löydy. Sen sijaan löytyvät pari muuta lehteä, jotka on poimittu mukaan viikonlopun menovinkkien vuoksi. Onkin oikein ruuhkaa tällä viikolla, jos haluaa ja jaksaa puuhailla: Maailmakylässä ja Tuttiorkesteri, lähipuistossa Mimi ja Kuku, oliko se Siivouspäiväkin ja mitä vielä..

Vaan eipä ole täällä juurikaan ylimääräistä tehty viime viikkoina. Kuten blogin hiljaisuudestakin on voinut ehkä päätellä, on voimat mennyt ihan vain arjen pyörittämiseen. Aivomyrskyt ovat kyllä hiljentyneet kunnon flunssaputken, vatsatautien ja allergiapärskeen sivussa. Lisäksi tämä minun tietokone on armottomassa jumissa, eikä tuo Kuvat päivitys ota toimiakseen haluamallani tavalla. Ja, ja, ja..


Sitten tähän vielä ihan loppuniitiksi kuva viime vuoden toukokuulta.

Eipä ole paljon varpaita tänä vuonna vielä uiteltu. Onneksi tänään taitaa tulla ihanan aurinkoinen päivä!
Ja piakkoin päästään uittelemaan varpaita ihan oikeasti lämpimiin vesiin - loma lähestyy!

Kylmä nakki ja kumppanit.

Lauantaina syötiin eväitä ulkosalla. Tarkoitus oli evästää jossain kauniissa paikassa meren rannalla, kun kerran olimme ajelleet eteläiseen Helsinkiin hoitelemaan isä-ihmisen asioita. Mutta hei, vaikka aurinko paistaa, ei merenrannalle ole mitään asiaa ilman toppapukua. Tuuli oli kyllä ihan jäätävä.
Niinpä pysähdyimme lopulta jonkun päiväkodin pihaan ja evästimme liukumäkien ja keinujen keskellä. Vaikka hienot maisemat jäivät ihailematta, niin kenties tässä voittivat lopulta kaikki: äitee sai järsiä juustosämpylänsä ihan rauhassa, kun lapsoset viihdyttivät itseään vempeleissä.

Tytön mukaan ottamasta eväskorista maistelimme herneitä. Olivatpa hyviä. Muutoin eväät olivat kyllä - ei niin sievästi - ihan ruokakaupan muovikassissa..
Herneiden lisäksi testasimme Viikarinnakkeja. Sisältöön sen paremmin perehtymättä, pakkausmerkintöjen perusteella nuo olisivat lapsille paremmin sopivia nakkeja. No maistuivat ainakin ihan tavallisilta nakeilta. Tytön lempiruoka pienempänä oli juurikin kylmä nakki. Kylmä nakki kaunistaa - ilmankos on tullut niin nätiksi :)

Tänään on siirrytty herneistä, kylmistä nakeista ja Pirkka-sämpylöistä askel eteenpäin ja ruuaksi saimme Ukin pyydystämää kuhaa. Lisäksi Iskä on leiponut Pikkuveljen assisteeraamana Brita-kakun. Eipä ole kakkua paljon jäljellä, vaikka olemme ihan omalla porukalla sitä mussuttaneet...

Joka tapauksessa aurinkoisen hernekorin kuvan myötä: Hyvää Äitienpäivää kaikille!

Pikkuveljen rankka päivä.

Postataanpas vihdoin aiemmin kirjoitettu teksti meidän "vauvan" elämän rankkuudesta. Äidin elämä koki myös rankkoja hetkiä, kun oli tarkoitus liittää tähän tekstiin kuvia kansioista, vaan niitäpä ei koneelta löytynyt mistään. Päivityksen yhteydessä oli tapahtunut jotain epäilyttävää.. Sen verran ärsyyntynyttä oli meno kuvien metsästäjällä, että piti ottaa koko bloggailuun etäisyyttä. No, lopulta kuvat löytyivät ja kaikkia hyvin? Vielä mitä. Sitten en saanut enää kuvia liitetyksi bloggeriin. Aargh! Mä en vaan kestä mitään teknisiä muutoksia..
Mutta palataanpa siis Pikkuveljen elämään.

On se vaan upeaa, kun pieni mies oppii kommunikoimaan päivä päivältä paremmin. Puheenkehitys alkoi oikein urakalla vähän ennen puolitoistavuotispäivää. Ihan samaan aikaan kuin Tytölläkin aikoinaan. Pikkuveljellä on hauska ominaisuus puhua tavuittain ja vain parillisella määrällä tavuja: "be-to-au-to" ja "vii-ni-ry-pä". Ja joskus konsonantit lipsahtavat hiukkasen väärinpäin: "roksis". Mutta kaiken kaikkiaan hän tuottaa jo täysin ymmärrettävä puhetta ja osallistuu hienosti keskusteluun sekä leikkeihin.

Mielestäni ehkä hienointa on, että hän myös oma-aloitteisesti tekee keskustelun avauksia. Esimerkiksi naapurin sedälle pihassa hän kävi kertomassa, että "ukki tulee", vaikka muutoin puheenaiheena oli lasten polkupyöräily. Ukin saapuminen oli selvästikin hänelle pyöräilyä merkittävämpi aihe. Ja hän myös kysyttäessä kertoo päivästään. Tytöllä sen sijaan vieläkin useimmiten vastaus on "emmä muista", kun kysytään vaikka hoitopäivästä.

Viimeiset pari iltaa (toim.huom. siis viime viikolla) ovat olleet melkoista tahtojen taistelua: Pikkuveli riitelee ja itkeskelee milloin mistäkin asiasta. Onkohan siellä joku hammas puskemassa läpi, flunssa tulossa vai ehkä kyseessä on vain yleinen väsymys? Joka tapauksessa ruokakaan ei maistu, joten ainakin nälkäkiukku vaivaa. Nää on näitä vaiheita...

Itkuinen päivä päättyi siihen, että Pikkuveli halusi soittaa Mummille ja purkaa tuntojaan: " Rank-ka päi-vä. Keit-to-päi-vä. Pit-kä päi-vä." Siinäpä se. Suloinen Pikkuveli ja suuret tunteet! (Tosin tuon keittopäivän todenperäisyydestä en ole ihan varma. Harvemmin he keittoa hoidossa alkuviikosta saavat ...) Joka tapauksessa rankkaa se on (hoito)lapsen elämä. Välillä väsyttää ja kiukuttaa niin mahdottomasti.

Mutta mitä auvoista aurinkoa onkaan luvassa, kun Isi jää lasten kanssa piakkoin isyysvapaille, eikä hoitoon tarvitsekaan lähteä!!! Tällä mammalla ainakin tippuu sinä päivänä vessaharja pönttöön ja kotimatkat lyhenevät ainakin vartilla, kun lenkki Prisman kautta jätetään tekemättä :) Hah!

Ps. Kuvissa näkyy vappu-tunnelmia. Juniorit samistelevat Aarrekidin Aarremetsä huppareissaan.