keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Loma, loma, loma... matkamuistoja Eilatista.

Minä olen kuulkaas lomalla. Toki töissä käyn ihan tavalliseen tapaan joka päivä, mutta silti olen lomalla. Lomaa se on nimittäin tämäkin: muu perhe lomailee mummolassa ja minä vietän vapaailtojani yksin kotona. Loma, loma, loma...

Nyt on aikaa googlailla, lueskella blogeja sekä muistella viime talven perhelomaa (ja suunnitella uutta).
Maailmahan on täynnä ihania paikkoja, joissa käydä. Näistä kuitenkin monet karsiutuvat tässä elämän tilanteessa ihan muiden kriteerien, kuin kiinnostavuuden vuoksi pois matkalistalta. Helppous, saavutettavuus ja aikaero painavat meikäläisellä vaakakupissa paljon suuria tai eksoottisia elämyksiä enemmän. Ja toki hinnalla on väliä. On ihan eri asia matkustaa yksin tai kaksin, kuin koko perheen voimalla.

Viime vuonna matkasimme helmikuun alussa Israelin Eilatiin. Melko lämmintä, ei aikaeroa, siistiä, suorat lennot hyvään aikaan vuorokaudesta ja kohtuullinen hinta. Kanariansaarten ohitse Eilat kiri juuri lyhyempien lentojen ja sään vuoksi. Dubai olisi ollut ehkä vielä muuten parempi kohde, mutta siellä matkan hinta nousi meille turhan korkeaksi.


Meillä tosiaan sattui hyvä tuuri sään suhteen. Vaikka sääennusteet lupailevatkin Eilatiin aina melko lämmintä ja aurinkoista, niin matkaamme edeltävä viikko oli ollut erittäin tuulinen ja sateinen, ja epävakaista lupailtiin taas lähtöämme jälkeiseksi viikoksi. Aurinkoisista päivistä huolimatta ei kuitenkaan ollut liian kuuma, joten isäkin viihtyi ulkosalla :) Illat ja aamut ovat tähän aikaan vuodesta viileitä, joten takit kannattaa ottaa ehdottomasti matkalle mukaan. 


Eilat on melko pieni kaupunki, joka jakautuu selvästi kahteen osaan: turisteille suunnattuun rantaan ja  ylempänä kukkulalla sijaitsevaan "aitoon" keskustaan. Näiden kahden välissä on pieni lentokenttä. Lentokentän melu ei varsinaisesti häiritse, sillä Eilatiin laskeutuu vain muutamia maan sisäisessä liikenteessä lentäviä koneita.

Tästä päästäänkin Eilatin huonompaan puoleen. Eli tosiaan tuo lentokenttä ei palvele ulkomaan lentoja ja meidänkin lentomme laskeutui Jordanian puolelle - lähelle, mutta toisaalta hyvin kauas.  Turvallisuustilanteesta johtuen rajan ylitys ei olekaan mikään nopea juttu. Jos jossain, niin Eilatissa kannattaa kyllä maksaa matkanjärjestäjän organisoimasta lentokenttäkuljetuksesta. On lippuja ja lappuja, passien kyttäystä ja läpivalaisuja. Jokaisessa läpivalaisussa rattaat piti purkaa tavaravuoresta, nukkuva lapsi herättää ja kasata rattaat läpivalaisuhihnalle. Jos mukana on vain yhdet rattaan, niin ok. Mutta meillä oli kahdet rattaat, miljoona tavaranyssäkkää ja sylivauva kolmevuotiaan lisäksi ja täytyy  sanoa, että emme olisi selvinneet ilman ystävällistä kanssamatkustaja pariskuntaa. Lämpimät ajatukset vain heille - vieläkin olen kiitollinen!

Mutta toisaalta ei kannata liikaa säikähtää tuota rajanylitystä. Meillä ei vain ollut ihan optimaallinen kokoonpano :) Toisella kaksilapsisella perheellä oli tuplamatkarattaat ja mummi mukana, ja heillä kaikki sujui ihan mutkatttomasti.


Eilatissa oli useita tosi hyviä ravintoloita. Kannattaa kysyä oppaalta niistä, sillä kaikkia ei ollut ihan helpointa löytää. Menimme usein syömään juuri ravintolan avattua, eli ennen varsinaista päivällisruuhkaa. Tuolloin ei kaksi lattioilla telmivää lasta ollut haitaksi hienommissaankaan paikoissa. Välillä taas mässytettiin take away -pitsoja ja falafelejä ihan omassa huoneessa.

Hotellin aamiainen oli muuten ihan omaa luokkaansa. Ihan mahtava valikoima herkkuja.


Meidän hotelli sijaitsi parin sadan metrin päässä rannasta. Sisäpihalla oli hieno allaskompleksi, jossa erikoisuutena oli hiekkapohjainen allasalue. Lisäksi löytyi esimerkiksi lastenleikkihuone leluineen ja elokuvineen. Kaikki oli hieman kulunutta, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi.

Tällä kertaa meille riitti hyvin Eilatin läheiset nähtävyydet, joihin liikuimme taksilla. Tyttö puhuu vieläkin Eilatista delfinaariona (Delfiiniriutta ja "vapaana" elävät delfiinit). Observatoriossa näimme jättisuuria kilpikonnia ja merenalaista maailmaa. Isännän matkan kohokohta taisi olla aavikkosafari, jossa hän pääsi itse kuskiksi.
Ja minulle kiva yllätys oli paikan pieni ostari ja verovapaus :) Mutta kyllähän Israelilla olisi paljon tarjottavaa, jos haluaa retkeillä kauemmas. Ja lähellä olisi myös esimerkiksi Petra upeine rakennuksineen.
Ehkä joskus toisten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti