Lukemista lapsille - Lukuviikon vinkit.

Viikko lähenee loppuaan, vaan vieläpä ehtii osallistua lukuviikkoon vaikka kotioloissa. Lukuviikko Lukukeskuksen järjestämä tapahtuma, joka näkyy esimerkiksi kirjastoissa ja kouluissa. Toinen Kati kertoili blogissaan koululaisten lukudiplomista ja tästä Lukuviikosta viikko sitten - hei ajoissa siis! Ja minä tietysti suunnittelin, että nythän me osallistutaan ja tehdään ihan oma lukuviikko: luetaan joka päivä jotain spessua ja käydään kirjastossa.

Ja toteutus ontui (jälleen kerran?) pahemman kerran. Kirjastoon ei ehditty. Itse asiassa en ole saanut aikaiseksi edes lainakirjojen uusintaa koneella, vaikka kirjasto on ystävällisesti sähköpostitse kehoittanut niin tekemään. Noloa! (Teen ton just kohta...) Onko muuten kaikkialla Suomessa tälläinen muistutuspalvelu lainojen erääntymisestä? Varsin toimiva systeemi, jos ei säännöllisesti kirjastossa vieraile.

Yhtään ylimääräistä kirjaa ei luettu. Meillä luetaan illalla iltasatu: molemmille omansa. Lapsilla on varsin erilaiset mieltymykset kirjojen suhteen. Pikkuveljen Traktorikirja on varsin puuduttava lukijalleenkin, joten en voi syyttää Tyttöä varsinaisesti tuon opuksen hyljeksemisestä. Pikkuveli ei vielä puolestaan jaksa kuunnella pidempiä (prinsessa) stooreja, joita Tytön kanssa yleensä luetaan.

Prinsessakirjoja tuppaa tippumaan postiin tasaisin väliajoin, kun tämä laiska mamma unohtaa perua Prinsessa-kerhon paketin, ja Tyttö ehtii sen näkemään ennen palautusta :) . Ja mikäs siinä, nuo kirjat ovat kyllä ihan mainioita: sopivan pituisia ja Tyttöä kiinnostavia.

Onneksi myös muut kirjat kelpaavat. Kuvissa näkyy pari erityisesti äitiä miellyttävää kirjasarjaa. Suosittelen molempia noin 4-vuotiaasta ylöspäin. Ja ainakin Sylvi Kepponen - kirjat toimivat hyvin myös jo lukemaan oppineilla vähän isommillakin lapsilla.
Molemmat ovat melko tuoreita sarjoja ja tarinat kuvituksineen vastaavat hyvin tämän hetken lasten kokemaa maailmaa. Meidän suosituimmat "klassikko"-kirjat voisinkin esitellä toisen kerran.

Kivoja lukuhetkiä!

Tyyne, Lempi ja moni muu - Mekkotehdas aikuisille.

Voikohan tätä tarpeeksi hehkuttaakaan? Taitavat Mekkotehtaan Kirsi ja Sunna sekä valokuvaaja Krista ovat luoneet uuden Mekkotehdas -käsityökirjan. Tällä kertaa tehtaillaan mekkoja aikuisille.

Nyt tuleekin minun osaltani pelkkää mainostusta (vähintä, mitä minä voin tehdä), sillä sen verran unettomia öitä ja raakaa työtä moisen upean opuksen tekeminen on vaatinut. Valitettavasti Suomenmaassa, tai kaiketi muuallakaan, ei ainakaan harrastekirjojen tekeminen lyö leiviskälle, vaan kaikki tapahtuu muun työn ohessa. Sivusta seuranneena voisinkin sanoa, että näillä naisilla tekemistä motivoi ystävyys sekä intohimo ompeluun ja kauneuteen. Lopputulos, se on vähintäänkin upea!

Kirja sopii ompelusta kiinnostuneille, mutta kauneutensa vuoksi ihan fiilistelyynkin. Herkät, kesäiset kuvat ja muutamat Teresa Välimäen reseptit tekevät kirjasta vaikka oivan mökkituliaisen. Ja kirjan punaisena lankana on isoäitien käsityöperinteen kunnioittaminen, mikä puolestaan tekee tästä vallan oivallisen äitienpäivälahjan - oikein ajatuksen kanssa.

Jokos tässä on tullut myyntipuhetta riittävästi? Oman opukseni sain hankittua oikein nimmarien kera eilen illalla kirjanjulkkareista. Omasi klikkailet helposti vaikka täältä. Ensimmäinen painos on jo myyty ja toinen tilauksessa: UPEAA!
Ylipäätään täytyy sanoa, että vaikka kirjasto on ihana ja kirjojen lainaus kivaa, niin onhan uusi, oma kirja aivan eri juttu. Uusi kirja on vähän kuin uusi auto: tunnusta ja tuoksusta sen tunnistaa...

Fiilistellen jatketaan tätä päivää. Hauskaa tunnelmointi teillekin!

Mitä tänään tehtäisiin - Fun Mais askartelua.

On just niin torstai. Haukotuttaa ja kehtuuttaa. Mutta lasten energia ei tietenkään hyydy. Kehtuutuksen keskellä kaivoin esille askartelumaissit. Emme olekaan näistä ennen askarrelleet, vaikka varsin suosittu tuote taapero-askarteluun onkin.

Nämä ovat siis varsin samanlaisia kuin vauvojen herkkunaksut, haisevatkin samalta. Suht turvallisia, vaikka joutuisivatkin suuhun, kun väreinä on käytetty elintarvikevärejä. Maisseja kostutetaan pienessä märässä sienessä ja ne tarttuvat toisiinsa. Liimaa ei siis tarvita.

Pikkuveljeä ei tuo liimailu kiinnostanut sitten yhtään, mutta sitäkin innokkaampi hän oli leikkaamaan veitsellä naksuja pienemmiksi. "Saha sahaaaaa.." Ja mikäpäs siinä: pikku silppu menee näppärästi imuriin.

Sisko jaksoi keskittyä tähän puuhaan yllättävän pitkään. Yhteistuotoksenamme syntyi linna. Minun naksut järjestyivät tylsästi väreittäin, mutta Tyttö haki taitavasti vähän iloisempaa tunnelmaa. Voi jospa olisi vielä osa tuota lasten luovuutta itselläkin jäljellä!

Kaikkein hauskinta molemmista taisi kuitenkin olla suuren maissipurkin kauhominen.

Maissit on ostettu Stockalta, mutta varmasti löytyy ainakin suuremmista marketeista ja askartelukaupoista. 500 naksua kustansi noin kympin. Kyllä tuosta purkista riittää silputtavaa ja liimattavaa moneksi kerraksi.

Nyt kuuluu yläkerrasta sellainen töminä, että taitaa olla parasta raahautua katsomaan tilannetta. Ja pyykitkin odottavat ripustajaansa. Ja ja ja... Jospa huomenna kehtuuttaa vähän vähemmän!

Meidän messuilut - Lapsimessut 2015.

Niinpä viikonloppu taas lähestyy loppuaan. Sateisen sunnuntain ajanvietteeksi suunnistimme Tytön kanssa Lapsimessuille. Pari kertaa olemme käyneet näillä messuilla jo aikaisemmin, ja tuosta edellisestä kerrasta ei kyllä kannata paljon puhua. Tiivistetään näin, että toisen vanhemman kännykän kotiin jättäminen ja katoaminen jäätelön ostoreissulla messujen vilinään sekä yhdet itku-potku-raivarit (siis äidin, lapsilla oli ihan kivaa) ja erittäin pikainen kotiinlähtö eivät ehkä jätä parasta kuvaa messuista. Nyt sen sijaan oli mahdollisuudet huomattavasti sopuisampaan messuiluun, kun jätettiin perheen kaksilahkeiset suosiolla kotiin.

Tyttö viihtyi osastojen esityksissä ja puuhapisteissä. Poliisiautossa otettiin sormenjälki, oli karuselliä, pomppulinnaa, temppurataa ja pelien ja lelujen testausta. Ja yritäpä nyt kaupata Tytölle ajatus unisex-värisestä potkulaudasta, kun on päässyt potkuttelemaan prinsessalaudalla.. Mutta oliko nyt sitten odotukset liiankin korkealla, vai mistä johtui, että messuista jäi vähän laimea maku. Ihan perusmessut siis.

Sunnuntaipäivänä tarjolla ollut virallinen ohjelma ei ollut mitään kummoista. Ainakaan jos verrataan viime kertojen Titi-konserttiin ym. 

Itse odotin ehkä eniten Gugguun messutarjouksia, mutta niinpä kaikki haluamani tuotteet olivat jo oikeassa koossa loppuneet. Ihan tyhjin käsin ei sentään poistuttu: Riemulin osastolta löytyi Pikkuveljelle haussa ollut haalari/pyjama ja Tyttö sai topin. Molemmat olivat vanhempaa MoloKidisiä. Olen katsellut näitä aikaisemmin normihintaisena, mutta jostain syystä jääneet ostamatta. Ostoksia olisi ehkä tullut tehtyä enemmänkin, jos hattaralla lahjottu Tyttö olisi innostunut vähän enemmän messujen shoppailupuolesta, mutta ei. 

Suurimman osan päivästä vietimme Lapsimessujen sijaan viereisessä hallissa, jossa käytiin lasten tanssimestaruuskilpailut. Yllä kuvassa näkyvät tytöt suorastaan hurmasivat meidän neidon: "Äiti nyt ota noista kuvia". Jälkikäteen piti vielä varmistaa, että suosikit olivat varmasti päässet kuviin. Tärkeä juttu siis.
Itsekin olin suorastaan herkistynyt. Tunnelma oli hieno ja lapset olivat aivan valtavan taitavia. Jotenkin tunsin, miten ylpeitä vanhemmat ja valmentajat olivat lapsistaan. Kai se on mahdollista tuntea myötäylpeyttä? Onhan myötähäpeäkin olemassa.

Voin vain kuvitella, miten meillä tanssitaan tästä eteenpäin.

Frozen taulut DIY.

Uudet taulut koristavat Tytön huonetta. Selvästi tämä minun turkoosi-villitys yrittää Elsan myötä hivuttautua myös neidin vaaleanpunaiseen valtakuntaan. (Disney-prinsessa genreä tuntemattomille tiedoksi, että tuo Elsa on Frozen-leffan prinsessa ja hänellä on turkoosin värinen mekko. )

Nämä taulut ovat valmistuneet jo aikoja sitten, ja kehyksetkin on ostettu varmasti jo Helmikuun puolella, mutta Tytön huonetta koristamaan ne päätyivät vasta nyt, pienien mutkien kautta.. 

Katsos, maalauksia ei vain löytynyt yhtään mistään. Muistan laittaneeni ne hyvään talteen, jotta paperin rypistymiseltä vältytään. Tuo kuuluisa jemma-mesta on ennenkin kadottanut suuren määrän erinäisiä artikkeleita. 

Mysteeri alkoi pikku hiljaa ratkeamaan, kun Tyttö ystävänsä kera järjesti "konsertin", johon kutsutiin hienolla, isolla mainoksella muut perheenjäsenet. Vieraan poistuttua konsertin jälkeen siivoilin mainoksia ja lippuja pois ja juuri kun olin rypistämässä ko mainosjulistetta, huomasin takapuolella jotakin tutunomaista. Joo, tyttöset olivat löytäneet The Jemman ja leikanneet sivun kivasti vähän pienemmäksi ja piirrelleet tärkeät juttunsa tyhjälle takapuolelle.

Mikäpäs siinä. 

Elsan kuvat säilyivät onneksi lähes vahingoittumattomina. Vain paperin yllättävä pienentyminen aiheutti extra-askartelua. Tästä siis johtuu valkoiset suikaleet toisen kuvan reunoissa.

Taulut ovat valmistettu rapsuttamalla sormella hammasharjasta maalia paperille.Tämä on tälläinen halpa ja lapsille sopiva spray-maalin korvike. Sabluuna on leikattu piirretystä kuvasta. Toinen kuva on siis "räiskytetty" leikattuun aukkoon ja toinen aukosta leikatun figuurin avulla toiselle paperille.

Tänään nautitaan ihanasta auringosta vieraiden kera. Ja huomenna yritetään jaksaa Lapsimessuilemaan Tytön kanssa. 

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Mango Kids Forumissa - hippihaalarit Tytölle.

Tänään avattiin Forumissa Helsingin uusin Mango-myymälä. Mikä parasta Forumissa on myös Mango Kids -osasto! Aiemmin tätä ei olekaan Helsingistä löytynyt, vaan Suomen ainoa on ollut Ideaparkissa. Ideaparkista ollaankin ostettu pari neuletta ja farkut aikaisemmin, ja olen kyllä ollut tyytyväinen erityisesti noihin neuleisiin.
Forumin Mango oli täynnä tyllihameita ja melko tyttömäisiä hepeneitä, mutta "pinkit" saivat jäädä nyt muille, ja ostin tämän kesähaalarin. Haalari sopii täydellisesti kevään Hippie Girl - henkeen, jota esittelin aikaisemmassa postauksessa täällä. Olisi vain pitänyt ostaa ne hapsukengät.. Olisivat olleet kyllä täydelliset haalarin kanssa.

Asusteet on tietenkin kuvissa just eikä melkein - nooot! Ehkä joku matsaava helmi/pinni hankinta joudutaankin tekemään, jotta saadaan hippi-fiilis huippuunsa.
Laukkua on hyvä myös kantaa hieman ylempänä, jotta asento on mahdollisimman epäluonnollinen. Tärkeintähän on kuitenkin esitellä laukku kunnolla, eikös niin? Kuvan kruunaa rauhallisen neidin kymmenen mustelmaa ja jättilaastari kintussa.

Hieno haalari - hieno Tyttö - hienoja kuvia!

Mango Kidsin lastenvaatteet alkavat 3-4 -vuotiaiden koosta (104 cm), eli Pikkuveljelle ovat vielä liian suuria. Seuraava koko näytti olevan 5-6 -vuotiaat. Eli vähän väliinputoaja on kokojen puitteissa meidän Tyttökin. Aikaisemmin ostetut vaatteet ovat tuota pienintä kokoa: farkut ovat jo jääneet pieniksi ja neuleetkin ovat aika nafteja. Sen sijaan nyt myymälässä olevat 5-6 (116cm) vaatteet näyttivät kyllä liian suurilta Tytölle. Joten haalarikin on pienempää kokoa. Leveän mallin ja säädettävien olkaimien puolesta kuitenkin mahtuu hyvin ainakin tämän kesän.

Jos Forumissa päin liikkuu tällä viikolla, kannattaa samalla reissulla vilkaista Jesper Juniorin Ysmyt. Ainakin kirkkaan vihreitä ja oransseja välikausirukkasia pienille oli tarjolla 3 euron hintaan.

Muniva kukko ja muut pääsiäisperinteet.

Joulupukki, hammaskeiju ja pääsiäisen kuuluisuus muniva kukko. Löytyyhän näitä ihmeellisyyksiä, ja kaikkiin Tyttö uskoo aivan yhtä sokeasti. Niinpä pipot aseteltiin eilenkin illalla riviin odottamaan kukkoa ja kas kummaa: olihan se kukko muninut yön aikana! Vähän liiankin suuret munamäärät, jos äidiltä kysytään...

Muita pääsiäisperinteitä meillä edustaa Tytön kummien luona vierailu. Heiltä olemme oppineet munataistelun:
 - Ensin maalataan munat hartaasti. (Tällä kertaa testasimme myös sormivärejä, mikä ei lopulta ollut toimiva juttu. Sormivärit kuivuvat aivan liian hitaasti, ja kuorittavana oleva muna sotkeutuu märkään väriin. Niin sitten pestiin värjäytyneitä munia ja tahmaisia tassuja..)

 - Ihastellaan hienoja munia ja keitellään pinaattikeittoa.

 - Asetutaan ruokapöytään ja taistelu voi alkaa. Kukin iskee omalla munallaan toisen kilpailijan munan kanssa "päät" yhteen. Kenen muna säilyy pisimpään ehjänä, on tietenkin voittaja. Minulle tuli alunperin yllätyksenä, että munista tosiaankin usein vain toinen särkyy. Jotenkin olis ajatellut, että ainahan kuori halkeaa iskettäessä.

Parasta tässä perinteessä on, että tämä sopii kaikille vauvasta vaariin. Jostain syystä erityisesti nämä joukon juniori edustajat olivat varsin lahjakkaita taistelijoita - ainakin niin pitkään, kun malttoivat olla puristamatta munan kuorta rikki omassa kourassaan.

Sitten vain munat keiton sekaan ja ei kun herkuttelemaan!

Me jatkamme pääsiäisen viettoa upeassa auringon paisteessa. Pihalle siis!

Pikkuveli pukeutuu.

Iloinen, vitsikäs ja kujeileva - niillä sanoilla pikkuveljeä voisi noin yleisesti kuvailla. Mutta mitä vaatteisiin tulee, niin pikkumies on varsin päättäväinen kaveri ja harjoittelee systemaattisesti ”EI”-sanan käyttöä tilanteessa kuin tilanteessa. Eli kysy, mitä vain, vastaus on ensi alkuun negatiivinen noin 90 % tapauksista. Usein mieli kyllä muuttuu pienen harkinnan jälkeen.

Vaatteiden suhteen Pikkuveli onkin ihan eri maata siskonsa kanssa. Hän tietää, mitä haluaa päällensä. Useimmiten jo päällä oleva lämmin ja mukava asu voittaa uuden ehdokkaan. Eli yöpukua ei niin vain vaihdeta päivävaatteisiin, sisävaatteita ulkovaatteisiin jne. Onneksi Pikkuveli on varsin tietoinen likaisten vaatteiden kuulumisesta pyykkiin, ja monesti se pieni likatahra hihansuussa on ratkaiseva tekijä taistelussa vaatteita vaihdettaessa. ”Katsopas, miten iso lika! Tämä täytyy kyllä viedä pyykkiin! Käydäänpä viemässä!” Hah!

Vaateongelmassa on myös hyväksi havaittu printilliset tuotteet. Erityisesti autot ja traktorit ovat mieluisia, mutta myös eläimet käyvät. Vaate tietenkin nimetään kuvansa mukaan. Esimerkiksi kuvissa näkyvä body on kala-paita (delfiini sana ei herättänyt samanlaista kiinnostusta kuin kala..). Löytyy mörköpaitaa, traktoripaitaa, autopukua, hirvimetsäpukua jne.

Toinen tehokaskeino on ajankäyttö pukeutumistilanteessa. Ensin ehdotus vaatteidenvaihdosta. EI! Ehkä fyysinen vaihtoyritys. EI ja vielä kerran EI! Sitten vaihdetaan aihetta kokonaan: katso juna/pikkukoira/traktori/äiti syö/ota maitoa/sisko menee piiloon… Ja pidemmän tovin kuluttua (joo, mikään pari minuuttinen ei riitä)  uusi yritys leikin lomassa. Usein onnistuu.

Kolmas tapa vaatii hieman voimaa ja käytetään usein kiiretilanteissa, vaikka onnistunut lopputulos taitaakin viedä yhtä pitkään kuin edellä mainitut pehmeämmät keinot. Lukitse pikkukaverin lantio, riisu rimpuileva tyyppi ja pue uudet vermeet vauhdilla. Se, miksi tämä keino on usein jopa enemmän aikaa vievä, kuin nuo edelliset, selviää vasta kun kaikki on valmista: tyyppi riisuu pukunsa kun silmä välttää! ”Hei, mä en halunnut näitä, enkä siis tule näitä käyttämään.. enkä todellakaan pääse tän jutun yli, ennen kuin vaihdat. Ei! Et vaihda? No vaihdan itse. Ja oltiinko lähdössä johonkin, no en muuten lähde mukaan ylipäätään.”

Iloisessa munanvieritys-leikissä Pikkuveli on pukeutunut MiniRodinin bodyyn. Tämän sesongin vaatteet ovat tosi reilua mitoitusta. Bodyssakin on reilusti pituutta, vaikka on 80/86-kokoa. Sama juttu esimerkiksi Pico-haalarissa. Eli rodineja haikalevat, muistakaa tarkistaa mitat ennen tilausta!

Iloisia pääsiäispyhiä!